Markan kuva

Eilen oli ensikertojen ja kokemusten päivä. Lensin aamun pikkutunneilla ensimmäiset lentoni ensin Helsingistä Kööpenhaminaan ja sitten Kööpenhaminasta Newcastleen. Hyvin jännittävää ja mielenkiintoista oli, mutta täysin ongelmitta ei matka taittunut.

Oli jo vähän ennakkoon peloteltu että nuhassa lentäminen saattaa laskuissa olla melkosta tuskaa..ja totta hyö höpisivät! Ensimmäisellä lennolla sitä kipua kesti n. 10 minuttia ja laskeutumisen jälkeen oli kuulo melko huono. Ininä vaan kävi korvissa, eikä edes omat askeleet kuulunut, oli melko jännä fiilis.

Kuulon menetyksen lisäksi Köpis tarjosi muutakin "pientä kivaa". Kentälle saapuessa en oikein tiennyt minne päin lähteä, mutta valitsin sitten oikean (vasemman ja väärän sijasta). Löysin sitten valotaulun mistä jatkolennon portin numero näkyisi, mutta juuri minun lentoni porttia ei ollut ilmoitettu! Muut lennot pari tuntia eteen ja taakse kaikki oli ilmoitettu, mutta minun Newcastlen lennon porttisarake huusi tyhjyyttä..samoin kuin korvat. Parin kymmenen harhailun ja patsastelun sekaisen minuutin jälkeen, portti vihdoin ilmestyi taululle ja matka jatkui. pitkin kenttää luikertelevasta passintarkastus jonosta selvittyäni vihdoin löysin oikean portin jossa olikin jo boarding alkanut. Matkustajat otettiin pieneen odotustilaan odottamaan bussikuljetusta koneelle. N. 5 minuutin odottelun jälkeen täti kuulutti jotain, mitä en korvillani pystyt kuulemaan. Vähittelen sitten ihmiset alkoivat poistua ja ajattelin ottaa selvää mistä oli kyse. Selvisi että koneess jolla oli tarkoitus lentää oli ilmennyt joku tekninen vika ja pitäisi odottaa toista konetta. Arvioitu aika n. klo 10. Yht'äkkiä olikin yli 1,5h vapaa-aikaa tanskalaisella lentokentällä. Odotteluaika meni juuri niin nopeasti, kuin miltä se kuulostaa. Klo 10.10 sitten vihdoin sain jätettyä Tanskan taakseni.

Newcastleen laskeutuminen oli sitten vielä asteen verran tuskallisempi kuin Köpikseen. Ajattelin jo selviäväni helpolla kun ei ennakkoon yhtään korviin koskenut, mutta lopulta meinasin repiä kivuliaat korvani päästä irti ja heittää niilä Johnny Englishiä. Kun kone pysähtyi oli taas ympäristö tutun hiljainen ja askeleeni äänettömät. Ei miusta noilla kokemuksilla ihan suurinta lentofania tullut. mutta kai se on matkustusmuoto muitten joukossa.

Newcastlessa sitten tapasin Hannan (sen Kantelisen) ja sen jälkeen onkin lystiä riittänyt. Kaupunkia jo kierrettiin melkolailla ja tänään sitten lisää. Illalla vielä kävimme tavaratalossa ostamassa monta kassillista evästä ja ilta kuluikin oluen, viinin ja sipsien kanssa. Sipseistä voisin avautua melkosesti, mutta jätetään se tuonnemaksi. Alla muutama kuva tästä vaiherikkaasta päivästä. Lisää raporttia sitten myöhemmin.