Eilen oli ensikertojen ja kokemusten päivä. Lensin aamun pikkutunneilla ensimmäiset lentoni ensin Helsingistä Kööpenhaminaan ja sitten Kööpenhaminasta Newcastleen. Hyvin jännittävää ja mielenkiintoista oli, mutta täysin ongelmitta ei matka taittunut.
Oli jo vähän ennakkoon peloteltu että nuhassa lentäminen saattaa laskuissa olla melkosta tuskaa..ja totta hyö höpisivät! Ensimmäisellä lennolla sitä kipua kesti n. 10 minuttia ja laskeutumisen jälkeen oli kuulo melko huono. Ininä vaan kävi korvissa, eikä edes omat askeleet kuulunut, oli melko jännä fiilis.
Kuulon menetyksen lisäksi Köpis tarjosi muutakin "pientä kivaa". Kentälle saapuessa en oikein tiennyt minne päin lähteä, mutta valitsin sitten oikean (vasemman ja väärän sijasta). Löysin sitten valotaulun mistä jatkolennon portin numero näkyisi, mutta juuri minun lentoni porttia ei ollut ilmoitettu! Muut lennot pari tuntia eteen ja taakse kaikki oli ilmoitettu, mutta minun Newcastlen lennon porttisarake huusi tyhjyyttä..samoin kuin korvat. Parin kymmenen harhailun ja patsastelun sekaisen minuutin jälkeen, portti vihdoin ilmestyi taululle ja matka jatkui. pitkin kenttää luikertelevasta passintarkastus jonosta selvittyäni vihdoin löysin oikean portin jossa olikin jo boarding alkanut. Matkustajat otettiin pieneen odotustilaan odottamaan bussikuljetusta koneelle. N. 5 minuutin odottelun jälkeen täti kuulutti jotain, mitä en korvillani pystyt kuulemaan. Vähittelen sitten ihmiset alkoivat poistua ja ajattelin ottaa selvää mistä oli kyse. Selvisi että koneess jolla oli tarkoitus lentää oli ilmennyt joku tekninen vika ja pitäisi odottaa toista konetta. 
Arvioitu aika n. klo 10. Yht'äkkiä olikin yli 1,5h vapaa-aikaa tanskalaisella lentokentällä. Odotteluaika meni juuri niin nopeasti, kuin miltä se kuulostaa. Klo 10.10 sitten vihdoin sain jätettyä Tanskan taakseni.
Newcastleen laskeutuminen oli sitten vielä asteen verran tuskallisempi kuin Köpikseen. Ajattelin jo selviäväni helpolla kun ei ennakkoon yhtään korviin koskenut, mutta lopulta meinasin repiä kivuliaat korvani päästä irti ja heittää niilä Johnny Englishiä. Kun kone pysähtyi oli taas ympäristö tutun hiljainen ja askeleeni äänettömät. Ei miusta noilla kokemuksilla ihan suurinta lentofania tullut. mutta kai se on matkustusmuoto muitten joukossa.
Newcastlessa sitten tapasin Hannan (sen Kantelisen) ja sen jälkeen onkin lystiä riittänyt. Kaupunkia jo kierrettiin melkolailla ja tänään sitten lisää. Illalla vielä kävimme tavaratalossa ostamassa monta kassillista evästä ja ilta kuluikin oluen, viinin ja sipsien kanssa. Sipseistä voisin avautua melkosesti, mutta jätetään se tuonnemaksi. Alla muutama kuva tästä vaiherikkaasta päivästä. Lisää raporttia sitten myöhemmin.
Vielä superpikanopee päivitys blogiin enne kuin aloitan matkani kohti helsinkiä ja sieltä edelleen kohti Hannaa ja Englantia.
Tässä on kuvattu tällainen pikainen sommitelma mp3-soittimesta ja kuulokkeista. Taustana on punainen kartonki, jonka ideanan oli olla edes vähän samaa sävyä kuulokkeiden oranssin raidan kanssa.
Valaistuksena toimi seuraava: Sunpak 422D gridspotilla etuylä oikealta ja taustakartonkia valaisemassa SB-600. Tausta on viety kauas taakse kohteesta ettei siitä tule heijastuksia ja että sen saa mukavasti blurrattua.
Aika peruskuva, ei mitää hienoa. Kameran kenno ja kuulokkeet nähtävästi pikaisen puhdituksen tarpeessa. Ens kuva tuleekin suoraan Newcastlesta!
Hieman meinaa olla myöhässä aina nää viikon kuvat, mutta tuskinpa kukaan siitä kimpaantuu.
Tällä kertaa pientä leikkiä vedellä ja värillä. Aika perus vesileikki pipetin ja oikean ajoituksen kanssa (jälkimmäinen oli vähän kadoksissa). Tulokset olivat vaihtelevia, mutta joitakin onnistuneita otoksia onnistuin räpsimään. Ehkä tuo nypykkäinen alusta ja liian suppea terävyysalue ovat turhan häiritseviä, ja kuvista tuli hieman sekavia. Tykkään kyllä pisaroissa olevista kiilloista.
Kuvat on otettu seuraavalla tavalla: Pöydäksi läpiväkyvää lasia, jonka alle valkoinen paperi. Värillinen valo on ammuttu lasi/paperihässäkän läpi suoraan kohteen alta. Valkea valo gridspotilla suoraan oikelta. Kokeilin myös laittaa väriä tuohon oikealta tulevaan valoon ja niistä pari esimerkkiä.
Pari kertaa poissa kotoa ollessa on ollut tarvetta valonpehmennykseen, mutta mitään pehmennintä ei ole ollut mukana. Vaihtoehtoinahan minulla olisi eBaysta tilatut 40x40 cm softbox ja 80 cm läpiammuttava sateenvarjo. Softbox ei kuitenkin sovi reppuun edes purettuna ja lisäksi sen kasaaminen on sen verran vaivalloista että koko kuvaaminen voi jäädä väliin. Sateenvarjo olisi kätevämpi kantaa mukana, mutta varjo edellyttää aina myös jalustan mukaan ottamista ja taas on selkä väärällään.
Mutta sitten löytyi eBaysta välimallin ratkaisu. Kyseessä on pieni, takataskuun mahtuva Softbox. Softboxin koko on kasattuna 12,7 x 9,9 cm, eli mistään koko huoneen valaisuun riittävästä välineestä ei ole kyse. Laitteen toimivuus piileekin se pienuudessa ja kätevyydessä. Näitä sopisi kameralaukkuun kymmenittäin ja velcro-tarroilla toimiva kiinnitys on todella kätevää ja nopeaa. Hinnallakaan tätä vermettää ei ole pilattu, sillä sofbox kopsahti eteiseen n. 7€:n hintaan.
Miinuksena on siis sofboxin tuottaman valon koko, sillä mitä suurempi valonlähde on kohteeseen nähden, sen pehmempä valo ja päinvastoin. Tämä siis toimii kunnolla vain pienien esineiden kuvauksessa ja makroilussa. Esim. autoa kuvatessa kämmenen kokoinen valonlähde ei kovin pehmeää valoa tuota. Mutta kun kohde on tarpeeksi pieni ja lähellä niin tämä todella toimii..ja hyvin!
Alla makrokuva pienistä ruuveista ensin ilman ja sitten softboxin kanssa. Varjon pehmeyden ero on huomattava! Lopussa myös pari kuvaa itse vekottimesta. Oli kyllä mainio löytö.
Mallin puutteessa on häpäistävä itsensä ja otettava "one for the team". Näytän kyllä melko hölmöltä tässä, mutta näkisittepä ne muut kuvat!
Mutta asiaan. Tässä on siis haettu butterfly-, eli perhosvalaistusta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi iso valo tulee edestä ylhäältä ja toinen edestä alhaalta. Kuva otetaan näiden valojen välistä, niin että ylempi valo toimii päävalona ja alempi täytevalona. Taustalle lisäsin parin juomalasin läpi ammutun sinisen valon, mutta tämä valo ei siis kuulu varsinaisesti tuohon perhosvalaistukseen. Taustavaloja on monesti hyvä elävöittää ampumalla ne esim. kasvin lehtien tai juomalasien läpi. Epätasaisempi valo taustalla on aina mielenkiintoisempi ja tuo lisää syvyyttä kuvaan.
Kuvaan olen melko tyytväisempi, vaikkakin malli olisi voinut ollat hohdokkaampi. Itsestä kuvan ottaminen ei ole sitä helpointa puuhaa, kun kuvakulmilla leikkiminen ja kaikki muukin extratestailu menee turhan vaivalloiseksi. Matkoja kameran taakse ja takaisin kuvattavaksi kertyy helposti lähes marathonin verran. Toisaalta itsestä otettuihin kuviin on monesti helpompi saada lupa netissä julkaisuun :)
Tällä viikolla oli vähän hiljasta tuon valokuvauksen suhteen. Väsymys ja Skypetys Newcastlen päähän toi kameralle ansaitun lepohetken. Mutta ei viikkoa ilman kuvailua..jotain pientä sain kuitenkin aikaiseksi.
Ennen kuvaa kuitenkin pientä puhetta kamerarepuista. Pitäs saada vähän isompi ja parempi tuon tee-se-itse meiningillä tehdyn tilalle. Suomesta olen katsellut verkkokaupoista lähinnä Lowepron ja Tamracin reppuja, mutta hinta vähän sylettää. Ei kai joku 80-100€:tä olis hirveen paha hinta noinkin tarpeellisesta vehkeestä, mutta se 100€ on silti iso kasa rahaa. Ebayn halpamarkkinatkaan ei tunnu antavan mitään hyvää tarpeeksi halvalla, joten pulma on valmis. Anttilassa ollu Fancier reppu pääsi todella lähelle 40€:n hinnallaa, mutta laatu ja muokattavuus oli vähän heikkoa. Myös Prismasta löyty todella mielenkiintoinen CaseLogicin reppu (n 50€), mutta se oli liian pieni. Tänään kuitenki alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Englannissa toimiva Jessops tarjoaa suht halpaan 33 punnan hintaan Centon D-Trek Backpack 2 reppua, joka on ainakin isompi. Muuta tietoa tuosta repusta ei löydy, vaikka selasin koko internetin läpi. Jessopissa oli myös mielenkiintoisen olonen salama 99£, mutta se nyt ei ole niin tärkeä. Helmikuun lopulla sitten pääsen Newcastlen Jessoppiin noihin tarkemmin tutustumaan. Mutta nyt siihen kuvaa.
Tämä oli noin 10 min. kuvaussessio, kuvaussessiosta hämmentyneen kissan kanssa. Oikealla on Nikon sb-600 sateenvarjon läpi ammunnutuna ja vasemmalla puolella valkea heijastin. Mukava olis ollut saada taustaa vähän tummemmaksi, mutta tuo sateenvarjo tahtoo levittää valon vähän joka suuntaa. Softboxi jos oli ollut mukana, niin olisi varmaan se taustan tummennuskin onnistunut helpommin. Kissa jaksoi yllättävän hyvin katella tuota tohua, kun sai välillä kynsiä heijastinta.
