Laitetaas vuoden eka blogimerkintä. Ostin n. viikko sitten käytettynä Kaleinar-5N 100mm f2.8 objektiivin ja kyllä on ollut koko rahan arvoinen ostos (60€ sisältäen positkulut)! Pieni, kevyt, valovoimainen ja ainakin minun silmään terävä..ja mikä parasta tarkentaa lähimmillään 80 centtiin! Lisäksi tämä musta möhkylä tarjoaa 52 millin suodinkierteen ja kiinteän, esiin vedettävän, vastavalosuojan. Tämä on ilmeisesti Ukrainassa valmistettu kopio/versio/vastine Nikon E series 100mm f2.8 objektiivista. Valonmittausta ja automaattitarkennusta ei tämä objektiivi tue (med Nikon D80), mutta niiden puute vain parantaa kuvauskokemusta. Kävin hieman ulkoiluttamassa tätä pari päivää sitten ja tässä pari kuvaa. Jatkossa kokeilen tällä makroilua loittojen kanssa ja saatanpa jopa tempasta objektiivista kuvan tänne :)
Lokakuun viimeinen oli aktiivisin kuvauspäivä piiiitkiin aikoihin. Blogi on ollut päivittämättä reilut pari kuukautta ja tuhannet fanit ja seuraajat kaikonneet. Nyt kuitenkin pari sekalaista kuvaa esille.
Launtain päätavoite oli käydä kuvaamassa kummipojan 1v. kuvat, mutta ennen sitä tuli käytyä veden äärellä, auringon laskua ihmettelemässä. Vesi oli mukavasti rannasta jäässä ja pilvettömän taivaan lävistivät parin lentokoneen jättämät jäljet. Tunnin päästä värit taivaalla olisivat luultavasti olleet vieläkin huikeammat, mutta kuvaajan piti rientää jo illan päätehtävään. Alla pari kuvaa todistamaan, etten ihan omiani höpise.
Illan päätaavoite, eli 1-vee-potretit onnistuivat suhtellisen hyvin. Päätin kokeilla high key -valaistusta eli heittää taustan täysin puhki ja pelailla sävyjen kirkkaassa päässä. Käytössä oli 2 salmaa, toinen läpiampuvan sateenvarjon takana kohdetta valaisemassa ja toinen ihan paljaana taustaa valaisemassa. Sain valaistuksen nopeasti kuntoon ja valaistus kuvissa oli juuri sellainen kuin halusin. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, kun toinen salama lopetti yhteistyön. Jäin sitten yhden valon varaan ja pääosa kuvista tuli otettua pelkällä varjolla. Joka tapauksessa, lystiä oli ja ihan hyviä kuvia tuli..salamakin palasi myöhemmin takaisin toimintakuntoon. Ehkä heijastinta olisi voinut käyttää vaalentamaan varjoja, mutta hermostuvan ja väsyvän lapsen kanssa ei ajatus ehtinyt mukaan. Ensi kerralla suunnitelma B takataskuun ja hyvä tulee!
Ja L102 projekti jatkuu taasen. Aiheena jotakuinkin huippuvalokohdat (mikähän tälle olis järkevämpi sana?) ja heijastavat pinnat. Linkki teksetiin tässä:
L102 - Specular Highlight Control
Tavoitteena on siis tuoda kohteen muotoa esille huippuvalojen avulla. Kohteeksi valitsin naarmuisen ja likaisen iljettävän mp3-soittimen. Soittimessa on todella hyvin heijastavia mustia alueita sekä hieman vähemmän heijastavia harmaita alueita. Alustaksi vielä hieman kiiltoa antava likainen musta pöytä ja eikun testailemaan.
Kokonaisuudessaan kokeilin oikeastaan vain kahdenlaista valaistusta, joista ensimmäisessä kahta eri variaatiota. Kuvausten edetessä tuli hyvin selväksi, että pienet muutokset valaistuksessa, saattavat tehdä isoja muutoksia kohteeseen. Alla on kaksi kuvaa kohteessa melko samanlaisessa valaistuksessa. (Kaaviot kuvien alla)(ja totutusti klikkaamalla isommaksi)
Päädyin valaisemaan kohteen vasemman reunan kokonaan ja hieman oikean alareunaa. Näin sain tuotua soittimen muotoja esiin kohteen molemmilta puolilta, mikä mielestäni helpottaa muodon havainnointia. Oikea yläkulma jää mukavasti varjojen pimentoon, tehden kuvasta mielenkiintoisemman. Valaistuksen toisessa variaatiossa yritin tuoda kohteen oikeaa reunaa enemmän esiin, mutta reuna meni melko sotkuiseksi, eikä tuonut muotoa esiin niin hyvin kuin ensimmäinen versio. Jännä huomata miten pienillä muutoksia kohteen ilme muuttu melkolailla. Ilmeisesti näitä valaistuksia kannattaisi miettiä kunnolla ennen kuin edes koskee valoihin.
Oli taas opettavainen harjoitus, josta jäi molempiin käsiin kuorallinen pieniä huomioita. Tämä testi pitänee toistaa vaaleasävyisellä kohteella, jolloin leikittäisiinkin varjoilla eikä huippuvaloilla.
Tänään päädyin käyttäämään valaistukaavioita selventämään hieman kuvassa vallinnutta tilannetta. Yksi tähän hyvin soveltuva työkalu on Kevin Kertzin luoma Lightning setup file. Kiitokset hänelle siitä ja tässä linkkin Kertzin sivuille: KevinKertz.com
On taasen aika jatkaa viime postissa aloittamaani projektia, eli tuota David Hobbyn Lighting 102 ohjeistuksen läpikäyntiä.
Tällä kertaa aiheena on Apparent light size. En nyt ihan sanatarkasti tuota osaa suomentaa, mutta idea on jotakuinkin seuraava: Mitä lähempänä kohdetta valo on sitä isompana se näkyy kohteelle. Ja mitä isompana valo kohteelle näkyy sitä pehmeämpänä valo kohteeseen lankeaa. Käytännössä siis pieni käsisalama (esim. sb-600), joka tuottaa (ainakin lähtökohtaisesti) melko kovaa valoa, tuottaakin todella pehmeää valoa, kunhan kohde on tarpeeksi pieni ja salama lähellä. Mitä kauemmaksi salama viedään, sitä pienempänä pisteenä valonlähde kohteelle näkyy ja tällöin valo kovenee. Esim. aurinko on TODELLA iso valonlähde, mutta meille se näkyy hyvin pienenä pisteenä ja siksi se tuottaa hyvin kovaa valoa. Näistä sepostuksista tuskin kukaan saa juuri mitään irti, muuta pääasia että itse ymmärrän. Alla halukkaille linkki tekstiin, jota tässä yritän kovasti referoida:
Apparent light size
Ja sitten itse testailuun. Alla olevassa kuvassa on kuvattu kahta (nykyisin edesmenneitä) banaania SB-600 salamalla, kera 40x40 cm softboxin. Kuvan alareunassa lukee kuinka kaukana softbox on kohteesta ollut (klikkaamalla suapi isommaks):
Kuvasarjasta huomaa kuinka lähellä ollut valo tuottaa todella pehmeän reunan varjoon. 80 ja 100 cm:n päässä oleva valo on huomattavasti kovempi. Toinen selkeästi havaittava ero on alimmaisen banskun päässä oleva huippuvalopiste. 20 cm kuvassa ei näy selkeää kirkasta huippuvalopistettä, kun taas valoa kauemmaksi vietäsessä piste muuttuu pieneksi ja kirkkaaksi. Tarkemmin katsottaessa 20 cm kuvassa on samainen huippuvalokohta, mutta valo on levinnyt huomattavasti isommalle alueelle. Lähempi on siis pehmeempi.
Kahdella viimeisellä kuvalla ei ole ihan hirvittävää eroa, mutta korkeammalle nostettaessa valo alkoi kimmota seinistä takaisin kohteeseen ja se alkoi pilata hieman testiä. Siitä siis tuo oudohkolla logiikalla toteutetut korkeuden muutokset.
Valon kulman tutkimista med Harrison
Aloitin hiljattain koluamaan läpi David Hobbyn (Strobist.blogspot.com) Lighting 102 valaisuopasta ja siihen liittyen julkaisen täällä siellä annettuja harjoituksia. Ennen L102:sen aloittamista lukaisin läpi samaiselta sivustolta Lighting 101:sen, joka toimii eräänlaisena pintaraapaisuna valaistuksen maailmaan. Alla linkit molempiin oppaisiin:
Lighting 101
Lighting 102
Aloitin harjoituksen valon suunnan vaikutuksen tutkimisella. Mallina toimi Harrison. Kuvat on kuvattu yhtä salamaa käyttäen, valon kulmaa muuttaen. Kuvat on otettu kolmelta eri korkeudelta, viidestä eri eri kulmasta.
Kun tuota ruudukkoa katsoo, niin mieleisimmät kuvat löytyvät keskeltä ja siitä kohti oikeaa reunaa. Kameran suunnasta tuleva valo ei (yllätys, yllätys!) ole kovinkaan mielenkiintoinen, varsinkaan tuo kohteen korkeudella oleva valo. Kyllä tämä tutkielma viimestään saa ottamaan salaman kamerasta ja viemään sen kohdetta paremmin muotoilevaan kulmaan.
Taulukon oikeassa reunassa ilmoitettu korkeus asteina ja alareunassa valon kulma kohteeseen (tai jotain sinne päin). Klikkaamalla isompi versio kuvasta
Ilokseni pääsin kuvailemaan loistokasta Joensuulaista bändiä, Vox Vulgaria. Sateinen ilma pilasi muutti hieman suunnitelmia ja ideoita joutui keksimään lennosta. Melko typeriä ideoita tuli ja valaistuksen kanssa hienoisia ongelmia. Kuitenkin ihan jees kuvia tuli, mutta parantamisen varaa on paljon. Jälleen kerran ottaa vieläkin parempia kuvia, kun peli on nyt avattu. Ihmisiä on kyllä mukava kuvata!!
Niin ja lisää Vox Vulgarista löydät täältä
Innostuin pitkästä aikaa käväisemään HDR:n ihmeellisessä maailmassa. HDR kyllä tarjoaa varsin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ottaa näyttäviä kuvia kohteista joissa kameran dynamic range (mitä lie suomeks?!) ei riitä. Nämä pari kuvaa ovat tämän kesän road tripiltä (mitä lie suomeks?!). Ensimmäinen on Uudenkaupungin leirintäalueelta, missä kaatosateen jälkeen aurinko pääsi vielä näyttätymään ennen laskeutumistaan. Toinen kuva on joku vanha rakennuksen raunio Vanhasta Vaasasta. Ei mitään hajua mikä tuo on joskus ollut.
Kuvat ovat melko tylsiä peruskuvia, mutta sopivat varsin hyvin HDR harjoitteluun. HDR muokkauksessa pyrin pitämään lopputuloksen suhteellisen realistisena. En halua aivan överiksi vetää, vaikka sekin tyyli on vielä jossain vaiheessa testattava. Kunhan tässä pääsee hieman paremmin sisään tähän HDR maailmaan, niin ehkä joku suunnitellumpi kuva on paikallaan.
No tässä blogihommassahan kävi melkein just niin, kun olin aatellu. Vähän aikaa jakso melkein viikottain säätää jotain tänne, mutta nyt on tahti hitaampaa. Mutta eipä tuolla lieni hirveesti väliä, kun itselleen tätä enimmäkseen tekee.
Käytiin siis viikko oleilemassa Newcastlessa ja nyt hieman enemmän turistina. Kamera lauloi paljon ja kivoja nähtävyyksiä näimme. Matkan kohokohta oli helposti matka Durhamiin jossa vanha katedraali kohosi ylväästi kohti aurinkoista taivasta. Siellä oli mukava kierellä ja ihmetellä maailmanmenoa. Junamatkakin oli naurettavan halpa.
Myös pari reissua Tynemouthiin olivat lystejä, vaikka toisella kerralla hieman meinasi sade häiritä. Näimme taas jonkun linnan raunioita ja pääsimme tutustumaan paikalliseen Aquariumiin, missä hait ja muut ison veden kalat uiskentelivat päittemme päällä. Hieno reissu kaikin puolin!!
Vähän myöhässä TAAS viikon kuva, mutta pitää yrittää ottaa aikataulua kiinni viikonloppuna.
Ostin tänään tuon aiemmin mainitsemani matkajalustan. Jalusta on siis kasaan taitettuna vain 30 cm pitkä, joten tämä kulkee mukana melkein takataskussa. Ensivaikutelma on ollut hyvä, vaikkakin 63 cm:n maksimi korkeus kuluttaa niveliä. Suhteellisen tukevasti pysyy Nikon D80 ja Sigma 18-50mm f2.8 tuossa nokassa, eikä jalusta pääse hirveästi keikkumaan. Painoa jalustalla on lasillista vajaa maitotölkki (788g) ja suositus kuorma 1,5 kiloa. 30€:n hintaan sisältyi yllätykseksi myös kantolaukku. Tosi hyvä ja edullinen ostos eirtyisesti reissaamista ajatellen!!
Viikon kuvana testasin tätä jalustaa ja otin panoraaman olohuoneestamme. Valaistuksena Nikon sb-600 ammuttuna katon kautta ja takaseinän kautta. Mukavan tasainen ja pehmeä valaistus tuli. En oikein tiedä miten suhtautua noihin vääristymiin, kun en ole panoraamakuvaukseen hirveästi tutustunut. Pitää varmaan ottaa netti kauniiseen käteen ja ottaa oppia panoraamoista. Tuo matto tosiaan pitäisi olla suorasivuinen (ainakin kun viimeksi tarkistin), mutta tämä kuudesta pystykuvasta kasattu näkymä nähtävästi vääristyy jonkin verran. Klikaten saat kuvasta suuremman ja näyttävämmän!
Nyt on Newcastlen reissu pulkassa ja blogin päivitys jälleen myöhässä. Tarkoitus oli tehdä Newcastlesta enemmän blogimerkintöjä, mutta päädyin tekemään ne Hannan blogiin, kun sillä on suurempi näkijäkunta.
Matkassa jäi hieman harmittamaan jalustan puute. Nykyinen manfrotto oli liian iso ja painava mukaanotettavaksi, eikä Newcastlen Jessopsissa ollut matkajalustaa, joka oli tarkoitus ostaa. Toukokuussa teen kuitenkin comebackin Newcastleen ja tällöin mukana on Velbon Mini CX jalusta, joka kasaantuu 30 cm:n pituiseksi. Ei varmaan se tukevin ratkaisu järkkärille, mutta sopii mukaan lähes reppuun kuin reppuun. Pisin mahdollinen korkeuskaan (muistaakseni 63 cm) ei päätä huimaa, mutta ehkä polvet ja selkä vielä tässä iässä kestää kyykistelyt.
Viikon kuvina yllättäin Newcastle kuvia. Mukana on kolme "HDR:ää", jotka kaikki on tehty vain yhtä RAW -tiedostoa käyttäen. Lisäksi yksi mustavalkokuva, johon on saatu inspiraatio Grainger Marketilta löydetystä valokuvakirjasta, joka sisältää 30 Steve Mayesin mustavalkokuvaa Newcastlesta. Oli todella mukava kuvailla uudessa ympäristössä ja toukokuussa olisi tarkoitus ottaa paaaaljon parempia kuvia. Kuviin pöem ihan tyytyväinen, vaikkakin HDR:t olisivat olleet parempia, jos jalusta olisi ollut mukana. Tällöin olisin voinut laskea ISO -arvoa ja ottaa monta valotusta samasta kohteesta. Kuvien säädöt on tehty kalibroimattomalla näytöllä (eikä edes tarkistettu kalibroidulla), toivottavasti näyttävät edes lähes yhtä hyvältä
