Markan kuva

Nyt kun syksy alkaa jo vaihtua talvee on varmaan aika kerätä hieman kesän filmikuvia yhteen. Tiedossa on satunnainen määrä kuvia, satunnaisesta paikasta, mustavalkoisena tai värillisenä. Näissä kuvissa on käytetty muutamaa eri filmiä ja tasan kolmea kameraa. Klikkaamalla isommaksi.







Kaikki yllä olevat kuvat kuvattu Olympus Trip 35 kameralla, vanhentuneelle Kodak Gold 200 filmille.

Syksyn kylmät tuulet puhaltaa, ja niin puhaltaa uudet tuulet myös minun kamerakalustoon. Entiset väistyköön uuden tieltä ja the King of Plastic astukoon esiin!

Kyseessä on halpa, kevyt, muovinen, mutta mielenkiintoinen Holga 135BC!

Holga on Kiinassa kehitelty kamera, joka alunperin oli suunnattu opiskelijoille ja keskiluokan kansalle. Ideana oli siis tehdä mahdollisimman halpa kamera ja antaa vähätuloisemmillekin mahdollisuus kameran omistamiseen. Ensimmäinen Holga käytti 120-filmiä ja oli tunnettu vinjentoinnista, pehmeydestä sekä valovuodoista. Juuri näiden edellä mainittujen ominaisuuksien takia Holgasta on tullut kultti-ilmiö valokuvaharrastajien maailmassa.

Nyttemin Holgasta on tehty monia eri versioita aina lasisinssisestä, neulanreikä Holgaan. Oma valinta sattui normaalia kinofilmiä käyttävään versioon 135BC. Alunperin pelkästään mustana myyty Holga, on nykyään saatavilla eri väreissä..itselle valikoitui pirtsakka sininen.

Holgalla kuvaaminen poikkeaa paljon nykykameroilla kuvaamisesta, sillä kameran tärkein ominaisuus on ominaisuuksien puute. Holga 135BC:stä löytyy aukon valinta f8 tai f11 (käytännössä ilmeisesti kiinteä f13), suljinaika 1/100 s tai bulb (eli suljin pysyy auki niin pitkään kuin laukasinnappi pidetään pohjassa) ja käsin tarkennus symbolien avulla. Lisäksi löytyy salamakenkä, jalustakierre ja mahdollisuus tupla- tai monivalotuksiin. Etsin näkymä kuulemma näyttää hieman liian alas. Linssi on 47 mm muovilinssi. Tähän tuli heti hankittua laajakulma-adapteri, joka muuntaa linssin polttovälin, mukavan laajaan, 23 milliin. Tämän adapterin avulla etsinkuvan pitäisi olla hieman enemmän totuutta vastaava.

Valotukseen vaikuttaminen on siis vähissä ja suurin tekijä tulee olemaan oikean filmin valinta oikeisiin olosuhteisiin. Aurinkoisena päivänä Holgaan kannattaa laittaa ISO 100 tai 200 filmiä, pilvisellä säällä jo ISO 400. Valoisissa sisätiloissa vielä pärjää ISO 400:lla filmillä ilman salamaa, mutta tämän jälkeen salama voi olla tarpeen. Itse aion käyttää pääsääntöisesti ISO 400 filmiä ja himmentää kuvia tarvittaessa filttereiden avulla. Tähän hommaan tilasinkin pienen Cokin A-sarjan setin, josta lisää myöhemmin.

Tiedossa on siis odottamattomia lopputuloksia, yli- ja alivalotusta, pehmeitä kuvia ja toivottavasti myös muutama loisto-otos. Arvaamattomuus, säätöjen puute ja digiajan standardien mukaan "huono kuvanlaatu" juuri tekevät tästä kamerasta mielenkiintoisen.

Parhaillaan kamerassa pyörii rulla, enkä malta odottaa että pääsen kehityshommiin! Näytekuvia siis tiedossa myöhemmin!

Pieni ulkoiluretki jalustan ja Nikon D80:sen kanssa. HDR oli päivän teema ja pari hyvää kuvaketta onnistuin nappaamaan ja käsittelemään.

Ihan alkuun on sanottava, että filmiskanneri is on its way, eli kohta alkaa filmikuvia pukata blogiin! Ja sitten asiaan..

Tuossa muutama viikko takaperin, sain tilaisuuden kuvata ihan oikeaa elävää ihmistä. Kaverini Kaisa valmisti hienon mustan asusteen, mistä hänen piti ottaa kuvia asiakkaalle. "Minä, minä, minä!", huudahdin ja kuvaamaan mentiin.

Kuvauspaikkana toimi erään omakotitalon pihapiiri, joka loi omat hasteensa kuviin. Hyvät paikat pihapiirissä oli kortilla, mutta pienellä etsinällä kuitenkin löysimme ihan hyvät taustat kuviin. Aurinkoinen päivä tarjosi mahdollisuuden käyttää aurinkoa yhtenä valona ja kaverina käytin paria salmaa läpiammuttavilla sateenvarjoilla. Kaisa itse toimi mallina ja selvisi kylmästä päivästä varsin tyylikkäästi. Alkukankeuden jälkeen hyviä kuvia tuli mukavasti ja tämä lienee todella hyvän suunnittelun sekä tarkan valmistautumisen ansiota. Paljon on vielä opittavaa, mutta kokonaisuutena kaikki meni hyvin! Alla pari kuvaa tuolta keväiseltä päivältä.



Laitetaanpa vielä linkki tuon vasemman puoleisen kuvan valaisukaavioon. Valaisukaavio. Suunnilleen noin se meni.


Ulkokuvien lisäksi kävimme melko köpsässä ja ahtaassa "studiossa" ottamassa hieman tarkempia kuvia asusteesa. Nämä olivat tylsiä valkoista taustaa vasten otettuja kuvia ja niitä en tässä ala esittelemään. Käytin kuitenkin tilaisuuden hyväksi ja lopuun kokeilin jotain ihan erilaista.

Tänks Kaisa..lisää tällaista!

Tänään tylsyyden hetkellä väsäilin tällaisen valokaaviosysteemin. Kaikki on itse "piirtämää" ja on kyllä lopputuloskin juuri sen näköinen. Tässä siis tuon edellisen postauksen Olympus Trip 35 kuvan valaisukaavio. Kaiken tuon tyylikkyyden, ja muun sekavuuden, lisäksi kaaviosta löytyy myös kirjoitusvirhe. Eli tuo värigeelillä varustettu salama on YN-460, ei Y-460..jos nyt ketään kiinnostaa. Klikkaamalla kaavion saa hitusen isommaks.

Tarvitsin jotain pientä ja kätevää filmikameraa, jota kuljetella laukussa mukana. Hankin aluksi eBaysta Cosmic Symbolin (tai Smena Symbol), joka on legendaarinen Neuvostoliitossa valmistettu kamera. Erikoista kamerassa on symbolien avulla tapahtuva valotuksen valinta. Mukavan retron näköinen ja lysti käyttää. Tämä kamera on kuitenkin päätynyt lyhyen omistuksen jälkeen myytävien listalle, sillä löysin paljon parempaa!

Kameran nimi on siis Olympus Trip 35. Todella hienon näköinen ja hieman pienempi kuin Cosmic Symbol. Ulkonäön lisäksi tässä kamerassa on parasta ilman paristoja toimiva automatiikka. Jollain minulle käsittämättömällä tavalla, kamera valitsee sopivan aukon linssissä olevien kennojen avulla. Kuka lie tämänkin hienouden keksinyt, mutta ilomielin otan ominaisuuden vastaan. Kaveriksi kameralle hankin tyylikkään National PE-170 salaman, joka istuu kameraan kuin Paavi pehmeälle penkille!! Kamera käyttää 1/200 sekunnin valotusta automatiikalla ja salaman kanssa 1/40 sekunnin valotusaikaa. Salamaa käytettäessä aukko valitaan itse kohteen etäisyydestä riippuen.

Hieno kamera! Kameralla otettuja kuvia kunhan saan hankkittua sen kauan kaivatun skannerin.

Tee kamera DONE!
Kuvaa rulla värifilmiä DONE!
Kehitä rulla värifilmiä DONE!

Tässä siis muutama ruutu, jotka on kuvattu itse tekemällä pinhole-kameralla. Samalla sukelsin värinegatiivin kehityksen ihmeelliseen maailmaan. Tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia ja innoittavia. Löytyy mukavasti valovuotoja, pehmeyttä ja ei niin täydellisiä valotuksia, myös likainen ja raitaa tuottava skanneri toi oman tunnelmansa kuviin. Kamera on kasattu kapalevystä, pahvista, mustasta pillistä, parista puutapista ja styroksista. Koossa tuo hökötys pysyy sähköteipillä. Ominaisuuksista mainittakoon jalustakierre ja filmintakaisinkelaus!! Ulkokuoren koristeli hienosti Hande!! Ehkä jos jotain pitäisi parantaa, niin painoa vois lisätä. Ei aina meinannut kamera pysyä halutusti paikallaan, varsinkaan ulkotiloissa. Lisäksi uusi, vähän pienempi neulanreikä voisi tuoda hitusen terävyyttä lisää, joskaan ihan kauheesti sitä ei lisää tarvita. Filminä joku prismasta napattu Agfan ISO 200. Seuraavaksi vähän hitaampaa filmiä sisään, että saadaan valotusajat pidemmiksi, tällä filmillä valotusajat olivat liian nopeita käsin operoitaviksi. Mutta nyt niitä kuvia!

Kamera edestä..

..kamera takaa.

Olohuone, valotus 25 min

Kaihtimien läpi, n. 0,5 sek

Kello ja muuta sälää, 14 min

Parvekkeelta, 9 min

Autot, n. 0,5 sek

Rantsu ja vene, 20 sek

Ja viimesimpänä vahingossa tullut tuplavalotus Penttilästä, puukuva 3 sek ja talokuva 6 sek

Hiihtolomalla tuli tehtyä reissu sekä Suomen että Viron pääkaupunkeihin. Kuvausvarustuksena oli Nikon F-501 filmikamera, kahdella linssillä. Helsingissä ei juurikaan kuvia tullut otettua, mutta Tallinnassa annoin kameran laulaa sitäkin enemmän. Reissussa oli mukana sekä mustavalko- että värifilmiä. Mustavalkoiset negat on jo kehitetty, mutta skannaushommiin ryhdyn vasta kun saan hommattua uuden skannerin, viallisen tilalle. Värikehitykseenkin on kemiat tulossa Saksasta, joten kohta harppaan myös siihen maailmaan. Mutta kuvia reissusta tulee myöhemmin!

Ja sitten itse asiaan! Tallinnassa siis tuli kuvia otettua melko paljon, lähinnä vanhassa kaupungissa. Kaikki sujui ongelmitta, kunnes kipusimme vanhan kaupungin muurin päälle. Siellä huomasin, että jotain outoa oli tekeillä. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja käytin ISO 400:sta filmiä, sulkimen ääni tuntui oudon pitkältä. Kuvasin A-moodilla (aukon esivalinta) ja vaikka kameran valotusmittari näytti lukemia 1/500 tai 1/1000, sulkimen ääni kuulosti oleva ennemminkin 1/8 tai 1/15. Säädin suljinajaksi mauaalisesti 1/1000, mutta vieläkin suljin rävähti liian hitaasti. Vika katosi kun palasimme hotelille, eikä ongelmaa ole sen jälkeen esiintynyt.

Oletin noiden muurilla kuvattujen ruutujen olevan ylivalottuineita, mutta kun sain filmin kehitettyä, niin huomasin että nuo ruudut (n. 12 ruutua keskellä rullaa) eivät olleet valottuneet ollenkaan. Odotin että ruudut olisivat olleet reilusti ylivalottuneita, kun kerta suljinaika kuullosti pitkältä, mutta nähtävästi valoa ei ole ollenkaan päässyt filmille asti.

Mitään järkevää selitystä en ongelmalle ole keksinyt, mutta ilmeisesti siis suljin on jumittanut. Liekkö kameralla korkean paikan kammon, kun siellä muurilla nuo ongelmat alkoivat. Mysteeriksi taitta jäädä tämä ongelma ja toivottavasti en tähän enää törmää.

Kirpeän kylmenevän illan kunniaksi, otin jalustan kauniiseen kainalooni ja suuntasin ulkoiluttamaan kameraa. Alla harvoista kuvista valitut kolme parasta otosta.

EDIT: Kun katsoin näitä kolmea kuvaa kannettavalla, niin kuvissa näkyy muutamia yksityiskohtia, joita muokkasin pöytäkoneella pois. Taitaa olla tarvetta monitorien kalibrointiin tai kuvankäsittelytaitojen parantamiseen.

Innostuinpas väsäämään TÄÄLTÄ löytyvän ohjeen mukaisen neulanreikäkameran. Näillä ohjeilla oman kameran valmistus onnistuu ihan perusvälineillä, eikä mikään kummonen nikkarikaan tarvitse olla. Sen verran rimpula tuo kuitenkin oli, että oli hankala melko hankala käyttää (ainakin minun käsillä). Tuota suljinta aukaistessa ja kiinni laittaessa oli aina vaara, että kamera kellahtaa kumolleen tai siirtyy pois halutulta paikalta. Jalustaan sidottuna tämä pikkukamera toimi huomattavasti paremmin.

Itse kuvat ovat juuri sen näköisiä, kuin kameran ulkonäöstä olettaa voi, vaikkakin odotin edes hitusen terävämpiä. Ilmeisesti reikä on ollut liian suuri tai epätasainen. Reiän koko pitää ilmeisesti olla jossain 0,2 millin alapuolella, jotta kuviin saisi terävyyttä. Valotusaikoja kokeilin muutamasta sekunnista pariin minuuttiin ja onnistumisprosentti oli yllättävän hyvä. Reilusti yli puolet ottamistani kuvista (n. 26) valottuivat onnistuneesti! Käsivarallahan tällä on turha kuvata, sillä käsivaralla kuvaamiseen vaaditut suljinajat (väh. 1/30 sekuntia) ovat hieman hankala arvioida. On huomattavasti helpompi pitää suljinta auki 3 sekuntia kuin 1/2000 sekuntia. Onneksi tuo pieni aukko auttaa pitkien suljinaikojen saavuttamisessa, enkä välttämättä paljoa ISO100:sta herkempää filmiä tuohon istuttaisi. Tästä kasaamastani kamerasta unohdin ottaa kuvan, mutta eipä se tuosta ohjeen mukaisesta vempeleestä juurikaan eronnut.

Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa kunnollisen kameran suunnittelu ja rakennus. Vähän isomman ja painavamman ajattelin tehdä, että olis mukavampi ja helpompi käsitellä. Lisäksi jalustakierre ja lankalaukaisimella toimiva suljin on suunnitteilla. Taidan tuon homman kuitenkin aloittaa tuosta itse reiästä, joka on kuitenkin ehkä se tärkein osa näissä kameroissa. Yhtenä ominaisutena tietenkin voisi olla tuon "objektiivin" eli reiän vaihtomahdollisuus, niin ei sitten itketä, kun suurella työllä ja vaivalla valmistetun kameran pilaa 0,1 millin liian iso reikä.

En nyt muista tarkalleen minkälaisia valotusaikoja näissä on käytetty, mutta sisältä otetuissa kuvissa varmaan jotain väliltä 1-5 min. ja ulkokuvissa 5-30 sek. Viemeisessä kuvassa taitaa jopa olla kaksi kuvaa päälekkäin, kun tuollaisia ihmeellisiä valosuihkeita näkyy. Ilmeisesti en ole muistanut ihan joka välissä ladata kameraa.