Markan kuva

Makroilua loitoilla

2011-03-14T22:39:00.014+02:00

Heti asiaan, pari hankintaa on tehty ja niillä no ehditty hieman leikkiäkin. Ensimäinen hankinta oli Vivitar 70-150 f3.8 vanha manuaalinen pumppuzoomi. Kevyt, kompakti, valovoimainen ja suhte terävä linssi. Tämmöisessä vanhassa mötikässä ei tietenkään mitään sähköjä kulje, joten kameran valotusmittari ei tämän kanssa toimi. Hyvin kuitenkin tuolen toimeen tällaisten manuaalijutskien kanssa, usein se on jopa mukavampaa. Hirveästi en yleensä teleä käytä, enkä sellaista ole aina omistanutkaan. Nyt kuitenkin löytyi hyvää halvalla, niin miksipä ei!

Toinen hankinta oli budjettimakroilijan parhaat vempeleet eli loittorenkaat. Nämä "tuubi" tulevat linssin ja rungon väliin ja tulevat huomattavasti halvemmaksi, kuin oikea makrolinssi. Tässä sarjassa on 3 eri paksuutta (9, 16 ja 30 mm) ja näitä yhdistelemällä saa erilaisia loitonnuksia. Nyrkkisääntönä on, että mitä kauemmaksi linssiä rungosta loitonnat sitä suurempana kohde piirtyy kennolle. Hieman kai nuo piirtoa huonontaa ja luonnollisesti syövät valovoimaa, mutta salaman avulla homma hoituu missä vain.

Alla muutama hassu otos loitot + vivitar + salama yhdistelmällä. Mukava oli taas pitkästä aika makroilla. Kyllä tuo lähelle meno avaa ihan uuden maailman ihan arkisistakin esineistä. Suosittelen!

Holga kuvia

2011-02-23T20:47:00.005+02:00

Ekat Holga 135bc kuvat esiin ja sassiin!

Kameralla on nyt kuvattu 5 rullaa (3 väri ja 2 mv). Värirullat on vielä kehittämättä, kun värikemiat pääsivät loppumaan ja ei ole halua enää niiden kanssa telkuta. Pitäisi vain saada itseään niskasta kiinni ja vietyä rullat putiikkiin. Niska vain on viime aikoina ollut kovin liukas ja lipevä.

Jos halutaan tutkia kriittisesti Holgan tuottamaa kuvanlaatua, niin nämä kuvat tuskin kelpaavat siihen. Kuvat on kuvattu vanhentuneelle Ilford Pan 100 filmille, enkä tiedä miten paljon tuo filmin ikä vaikuttaa lopputuloksiin. Lopputuloksiin voi myös vaikuttaa pari jykevää faktaa; 1. mokailin kehityksessä ja negoihin päätyi paljon roskaa ja pölyä. 2. Negaskannerini ei ole ammattitasoa.

Näissä mustavalkokuvissa on käyetty Wide adapteria, joka laajentaa polttoväliä n. 24 milliin. Talven pimeyden vuoksi paljon oli melko alivalottuneita kuvia, kun ei tuo ISO 100 filmi meinaa nähtästi tuolla kameralla riittää edes pilviseen talvipäivään. Pitkiä valotusaikoja testailin melkein yhden rullallisen ja niissäkin harjoitus olisi tarpeen, sillä valotukset oli hakusessa suntaan jos toiseenkin. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen kuvien tunnelmaan, mikä Holgan kanssa juuri onkin olennaista. Holgalla ei oteta huipputeräviä tai täydellisesti valottuneita kuvia..ainakaan kovin hyvällä prosentilla. Kesää odotellessa sano Holga, joka valoa kaipas!

Herkules

2011-02-23T12:54:00.000+02:00

Täämmöinen pieni karvakasa on liittynyt perheeseemme. Valtaosa ajasta menee vielä nukkuessa, mutta hereillä ollessa meno on aika villiä.

Jiällä

2011-02-13T16:01:00.003+02:00

Nyt kun on päästy päivitysten makuun, niin annetaan palaa!! Järven jäällä oli kylmä, mutta pukeutumisella siitä selvittiin.

Ihan pihalla

2011-02-12T18:19:00.003+02:00

Jokohan se olis vuoden ekan päivityksen aika? NO JOOO!!

Käväsin tuossa heti aamusta pienellä kävelyllä kameran kanssa, kun sää näytti mainiolta. Pakkasta oli lähemmäs -20 ja kameran akku vähissä, mutta sekä akku että mies kesti olosuhteet. Alla tasan kolme kuvaa retkeltä.

Kesän kuvasatoa V: Muu maailma

2010-11-03T23:27:00.004+02:00

..ja viimeseks kuvia kaikkialta muualta, minne viime kesänä Eksyin. Kameroina Nikon f-501 ja Olympus Trip 35. Filmeinä Kodak Gold 200 ja Lucky 100.

Kesän kuvasatoa IV: Joensuu

2010-11-03T23:03:00.009+02:00

Uuden skannerin myötä, lisää kuvasatoa. Nyt tarjolla tukku väritöntä Joensuuta. Kameroina toimineet Smena Symbol ja Olymopus Trip 35. Filmeinä Rollei Retro 80S ja Lucky 100.

Kesän kuvasatoa III: Helsinki

2010-10-18T20:25:00.005+03:00

Ja piäkaupunkimme Helsinki. Kamerana Nikon f-501 filminä Kodak Gold 200 ja Kodak Tri-X 400.

Kesän kuvasatoa II: Tallinna

2010-10-18T20:17:00.003+03:00

Tallinnasta. Kamerana Nikon F-501, filminä Kodak Tri-X 400.

Kesän kuvasatoa I: Tukholma

2010-10-14T21:06:00.011+03:00

Nyt kun syksy alkaa jo vaihtua talvee on varmaan aika kerätä hieman kesän filmikuvia yhteen. Tiedossa on satunnainen määrä kuvia, satunnaisesta paikasta, mustavalkoisena tai värillisenä. Näissä kuvissa on käytetty muutamaa eri filmiä ja tasan kolmea kameraa. Klikkaamalla isommaksi.

Kaikki yllä olevat kuvat kuvattu Olympus Trip 35 kameralla, vanhentuneelle Kodak Gold 200 filmille.

Uusi kamera...HOLGA 135BC

2010-10-14T09:33:00.011+03:00

Syksyn kylmät tuulet puhaltaa, ja niin puhaltaa uudet tuulet myös minun kamerakalustoon. Entiset väistyköön uuden tieltä ja the King of Plastic astukoon esiin!

Kyseessä on halpa, kevyt, muovinen, mutta mielenkiintoinen Holga 135BC!

Holga on Kiinassa kehitelty kamera, joka alunperin oli suunnattu opiskelijoille ja keskiluokan kansalle. Ideana oli siis tehdä mahdollisimman halpa kamera ja antaa vähätuloisemmillekin mahdollisuus kameran omistamiseen. Ensimmäinen Holga käytti 120-filmiä ja oli tunnettu vinjentoinnista, pehmeydestä sekä valovuodoista. Juuri näiden edellä mainittujen ominaisuuksien takia Holgasta on tullut kultti-ilmiö valokuvaharrastajien maailmassa.

Nyttemin Holgasta on tehty monia eri versioita aina lasisinssisestä, neulanreikä Holgaan. Oma valinta sattui normaalia kinofilmiä käyttävään versioon 135BC. Alunperin pelkästään mustana myyty Holga, on nykyään saatavilla eri väreissä..itselle valikoitui pirtsakka sininen.

Holgalla kuvaaminen poikkeaa paljon nykykameroilla kuvaamisesta, sillä kameran tärkein ominaisuus on ominaisuuksien puute. Holga 135BC:stä löytyy aukon valinta f8 tai f11 (käytännössä ilmeisesti kiinteä f13), suljinaika 1/100 s tai bulb (eli suljin pysyy auki niin pitkään kuin laukasinnappi pidetään pohjassa) ja käsin tarkennus symbolien avulla. Lisäksi löytyy salamakenkä, jalustakierre ja mahdollisuus tupla- tai monivalotuksiin. Etsin näkymä kuulemma näyttää hieman liian alas. Linssi on 47 mm muovilinssi. Tähän tuli heti hankittua laajakulma-adapteri, joka muuntaa linssin polttovälin, mukavan laajaan, 23 milliin. Tämän adapterin avulla etsinkuvan pitäisi olla hieman enemmän totuutta vastaava.

Valotukseen vaikuttaminen on siis vähissä ja suurin tekijä tulee olemaan oikean filmin valinta oikeisiin olosuhteisiin. Aurinkoisena päivänä Holgaan kannattaa laittaa ISO 100 tai 200 filmiä, pilvisellä säällä jo ISO 400. Valoisissa sisätiloissa vielä pärjää ISO 400:lla filmillä ilman salamaa, mutta tämän jälkeen salama voi olla tarpeen. Itse aion käyttää pääsääntöisesti ISO 400 filmiä ja himmentää kuvia tarvittaessa filttereiden avulla. Tähän hommaan tilasinkin pienen Cokin A-sarjan setin, josta lisää myöhemmin.

Tiedossa on siis odottamattomia lopputuloksia, yli- ja alivalotusta, pehmeitä kuvia ja toivottavasti myös muutama loisto-otos. Arvaamattomuus, säätöjen puute ja digiajan standardien mukaan "huono kuvanlaatu" juuri tekevät tästä kamerasta mielenkiintoisen.

Parhaillaan kamerassa pyörii rulla, enkä malta odottaa että pääsen kehityshommiin! Näytekuvia siis tiedossa myöhemmin!

Syyskävelyllä

2010-10-06T16:34:00.006+03:00

Pieni ulkoiluretki jalustan ja Nikon D80:sen kanssa. HDR oli päivän teema ja pari hyvää kuvaketta onnistuin nappaamaan ja käsittelemään.

Elävä immeinen

2010-05-15T10:57:00.012+03:00

Ihan alkuun on sanottava, että filmiskanneri is on its way, eli kohta alkaa filmikuvia pukata blogiin! Ja sitten asiaan..

Tuossa muutama viikko takaperin, sain tilaisuuden kuvata ihan oikeaa elävää ihmistä. Kaverini Kaisa valmisti hienon mustan asusteen, mistä hänen piti ottaa kuvia asiakkaalle. "Minä, minä, minä!", huudahdin ja kuvaamaan mentiin.

Kuvauspaikkana toimi erään omakotitalon pihapiiri, joka loi omat hasteensa kuviin. Hyvät paikat pihapiirissä oli kortilla, mutta pienellä etsinällä kuitenkin löysimme ihan hyvät taustat kuviin. Aurinkoinen päivä tarjosi mahdollisuuden käyttää aurinkoa yhtenä valona ja kaverina käytin paria salmaa läpiammuttavilla sateenvarjoilla. Kaisa itse toimi mallina ja selvisi kylmästä päivästä varsin tyylikkäästi. Alkukankeuden jälkeen hyviä kuvia tuli mukavasti ja tämä lienee todella hyvän suunnittelun sekä tarkan valmistautumisen ansiota. Paljon on vielä opittavaa, mutta kokonaisuutena kaikki meni hyvin! Alla pari kuvaa tuolta keväiseltä päivältä.

Laitetaanpa vielä linkki tuon vasemman puoleisen kuvan valaisukaavioon. Valaisukaavio. Suunnilleen noin se meni.

Ulkokuvien lisäksi kävimme melko köpsässä ja ahtaassa "studiossa" ottamassa hieman tarkempia kuvia asusteesa. Nämä olivat tylsiä valkoista taustaa vasten otettuja kuvia ja niitä en tässä ala esittelemään. Käytin kuitenkin tilaisuuden hyväksi ja lopuun kokeilin jotain ihan erilaista.

Tänks Kaisa..lisää tällaista!

Lisäystä edelliseen...

2010-05-05T00:07:00.004+03:00

Tänään tylsyyden hetkellä väsäilin tällaisen valokaaviosysteemin. Kaikki on itse "piirtämää" ja on kyllä lopputuloskin juuri sen näköinen. Tässä siis tuon edellisen postauksen Olympus Trip 35 kuvan valaisukaavio. Kaiken tuon tyylikkyyden, ja muun sekavuuden, lisäksi kaaviosta löytyy myös kirjoitusvirhe. Eli tuo värigeelillä varustettu salama on YN-460, ei Y-460..jos nyt ketään kiinnostaa. Klikkaamalla kaavion saa hitusen isommaks.

Uusi hieno kamera: Olympus Trip 35

2010-05-04T00:44:00.005+03:00

Tarvitsin jotain pientä ja kätevää filmikameraa, jota kuljetella laukussa mukana. Hankin aluksi eBaysta Cosmic Symbolin (tai Smena Symbol), joka on legendaarinen Neuvostoliitossa valmistettu kamera. Erikoista kamerassa on symbolien avulla tapahtuva valotuksen valinta. Mukavan retron näköinen ja lysti käyttää. Tämä kamera on kuitenkin päätynyt lyhyen omistuksen jälkeen myytävien listalle, sillä löysin paljon parempaa!

Kameran nimi on siis Olympus Trip 35. Todella hienon näköinen ja hieman pienempi kuin Cosmic Symbol. Ulkonäön lisäksi tässä kamerassa on parasta ilman paristoja toimiva automatiikka. Jollain minulle käsittämättömällä tavalla, kamera valitsee sopivan aukon linssissä olevien kennojen avulla. Kuka lie tämänkin hienouden keksinyt, mutta ilomielin otan ominaisuuden vastaan. Kaveriksi kameralle hankin tyylikkään National PE-170 salaman, joka istuu kameraan kuin Paavi pehmeälle penkille!! Kamera käyttää 1/200 sekunnin valotusta automatiikalla ja salaman kanssa 1/40 sekunnin valotusaikaa. Salamaa käytettäessä aukko valitaan itse kohteen etäisyydestä riippuen.

Hieno kamera! Kameralla otettuja kuvia kunhan saan hankkittua sen kauan kaivatun skannerin.

Oman kameran tuotoksia

2010-03-29T22:46:00.006+03:00

Tee kamera DONE!
Kuvaa rulla värifilmiä DONE!
Kehitä rulla värifilmiä DONE!

Tässä siis muutama ruutu, jotka on kuvattu itse tekemällä pinhole-kameralla. Samalla sukelsin värinegatiivin kehityksen ihmeelliseen maailmaan. Tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia ja innoittavia. Löytyy mukavasti valovuotoja, pehmeyttä ja ei niin täydellisiä valotuksia, myös likainen ja raitaa tuottava skanneri toi oman tunnelmansa kuviin. Kamera on kasattu kapalevystä, pahvista, mustasta pillistä, parista puutapista ja styroksista. Koossa tuo hökötys pysyy sähköteipillä. Ominaisuuksista mainittakoon jalustakierre ja filmintakaisinkelaus!! Ulkokuoren koristeli hienosti Hande!! Ehkä jos jotain pitäisi parantaa, niin painoa vois lisätä. Ei aina meinannut kamera pysyä halutusti paikallaan, varsinkaan ulkotiloissa. Lisäksi uusi, vähän pienempi neulanreikä voisi tuoda hitusen terävyyttä lisää, joskaan ihan kauheesti sitä ei lisää tarvita. Filminä joku prismasta napattu Agfan ISO 200. Seuraavaksi vähän hitaampaa filmiä sisään, että saadaan valotusajat pidemmiksi, tällä filmillä valotusajat olivat liian nopeita käsin operoitaviksi. Mutta nyt niitä kuvia!

Kamera edestä..

..kamera takaa.

Olohuone, valotus 25 min

Kaihtimien läpi, n. 0,5 sek

Kello ja muuta sälää, 14 min

Parvekkeelta, 9 min

Autot, n. 0,5 sek

Rantsu ja vene, 20 sek

Ja viimesimpänä vahingossa tullut tuplavalotus Penttilästä, puukuva 3 sek ja talokuva 6 sek

Tallinna: Ongelmia eestissä

2010-03-18T15:46:00.009+02:00

Hiihtolomalla tuli tehtyä reissu sekä Suomen että Viron pääkaupunkeihin. Kuvausvarustuksena oli Nikon F-501 filmikamera, kahdella linssillä. Helsingissä ei juurikaan kuvia tullut otettua, mutta Tallinnassa annoin kameran laulaa sitäkin enemmän. Reissussa oli mukana sekä mustavalko- että värifilmiä. Mustavalkoiset negat on jo kehitetty, mutta skannaushommiin ryhdyn vasta kun saan hommattua uuden skannerin, viallisen tilalle. Värikehitykseenkin on kemiat tulossa Saksasta, joten kohta harppaan myös siihen maailmaan. Mutta kuvia reissusta tulee myöhemmin!

Ja sitten itse asiaan! Tallinnassa siis tuli kuvia otettua melko paljon, lähinnä vanhassa kaupungissa. Kaikki sujui ongelmitta, kunnes kipusimme vanhan kaupungin muurin päälle. Siellä huomasin, että jotain outoa oli tekeillä. Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja käytin ISO 400:sta filmiä, sulkimen ääni tuntui oudon pitkältä. Kuvasin A-moodilla (aukon esivalinta) ja vaikka kameran valotusmittari näytti lukemia 1/500 tai 1/1000, sulkimen ääni kuulosti oleva ennemminkin 1/8 tai 1/15. Säädin suljinajaksi mauaalisesti 1/1000, mutta vieläkin suljin rävähti liian hitaasti. Vika katosi kun palasimme hotelille, eikä ongelmaa ole sen jälkeen esiintynyt.

Oletin noiden muurilla kuvattujen ruutujen olevan ylivalottuineita, mutta kun sain filmin kehitettyä, niin huomasin että nuo ruudut (n. 12 ruutua keskellä rullaa) eivät olleet valottuneet ollenkaan. Odotin että ruudut olisivat olleet reilusti ylivalottuneita, kun kerta suljinaika kuullosti pitkältä, mutta nähtävästi valoa ei ole ollenkaan päässyt filmille asti.

Mitään järkevää selitystä en ongelmalle ole keksinyt, mutta ilmeisesti siis suljin on jumittanut. Liekkö kameralla korkean paikan kammon, kun siellä muurilla nuo ongelmat alkoivat. Mysteeriksi taitta jäädä tämä ongelma ja toivottavasti en tähän enää törmää.

Iltakävely

2010-03-16T22:35:00.005+02:00

Kirpeän kylmenevän illan kunniaksi, otin jalustan kauniiseen kainalooni ja suuntasin ulkoiluttamaan kameraa. Alla harvoista kuvista valitut kolme parasta otosta.

EDIT: Kun katsoin näitä kolmea kuvaa kannettavalla, niin kuvissa näkyy muutamia yksityiskohtia, joita muokkasin pöytäkoneella pois. Taitaa olla tarvetta monitorien kalibrointiin tai kuvankäsittelytaitojen parantamiseen.

Kurkistus reikään

2010-03-01T23:27:00.007+02:00

Innostuinpas väsäämään TÄÄLTÄ löytyvän ohjeen mukaisen neulanreikäkameran. Näillä ohjeilla oman kameran valmistus onnistuu ihan perusvälineillä, eikä mikään kummonen nikkarikaan tarvitse olla. Sen verran rimpula tuo kuitenkin oli, että oli hankala melko hankala käyttää (ainakin minun käsillä). Tuota suljinta aukaistessa ja kiinni laittaessa oli aina vaara, että kamera kellahtaa kumolleen tai siirtyy pois halutulta paikalta. Jalustaan sidottuna tämä pikkukamera toimi huomattavasti paremmin.

Itse kuvat ovat juuri sen näköisiä, kuin kameran ulkonäöstä olettaa voi, vaikkakin odotin edes hitusen terävämpiä. Ilmeisesti reikä on ollut liian suuri tai epätasainen. Reiän koko pitää ilmeisesti olla jossain 0,2 millin alapuolella, jotta kuviin saisi terävyyttä. Valotusaikoja kokeilin muutamasta sekunnista pariin minuuttiin ja onnistumisprosentti oli yllättävän hyvä. Reilusti yli puolet ottamistani kuvista (n. 26) valottuivat onnistuneesti! Käsivarallahan tällä on turha kuvata, sillä käsivaralla kuvaamiseen vaaditut suljinajat (väh. 1/30 sekuntia) ovat hieman hankala arvioida. On huomattavasti helpompi pitää suljinta auki 3 sekuntia kuin 1/2000 sekuntia. Onneksi tuo pieni aukko auttaa pitkien suljinaikojen saavuttamisessa, enkä välttämättä paljoa ISO100:sta herkempää filmiä tuohon istuttaisi. Tästä kasaamastani kamerasta unohdin ottaa kuvan, mutta eipä se tuosta ohjeen mukaisesta vempeleestä juurikaan eronnut.

Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa kunnollisen kameran suunnittelu ja rakennus. Vähän isomman ja painavamman ajattelin tehdä, että olis mukavampi ja helpompi käsitellä. Lisäksi jalustakierre ja lankalaukaisimella toimiva suljin on suunnitteilla. Taidan tuon homman kuitenkin aloittaa tuosta itse reiästä, joka on kuitenkin ehkä se tärkein osa näissä kameroissa. Yhtenä ominaisutena tietenkin voisi olla tuon "objektiivin" eli reiän vaihtomahdollisuus, niin ei sitten itketä, kun suurella työllä ja vaivalla valmistetun kameran pilaa 0,1 millin liian iso reikä.

En nyt muista tarkalleen minkälaisia valotusaikoja näissä on käytetty, mutta sisältä otetuissa kuvissa varmaan jotain väliltä 1-5 min. ja ulkokuvissa 5-30 sek. Viemeisessä kuvassa taitaa jopa olla kaksi kuvaa päälekkäin, kun tuollaisia ihmeellisiä valosuihkeita näkyy. Ilmeisesti en ole muistanut ihan joka välissä ladata kameraa.

Halpa on hyvää!

2010-02-27T10:51:00.015+02:00

Sanotaan että hyvää ei saa halvalla. Näin monesti onkin, mutta kun puhutaan valokuvauskirjoista ja -lehdistä, väite on mahdollista kumota.

Internet on iso paikka. Parhaimmillaan se on kirjastojen kuningas, huonoimillaan turhan ja epäluotettavan tiedon kaatopaikka. Jos jotankin tietoa ei internetistä löydä, on syy luultavasti etsijässä, ei internetissä. Valokuvaus on laajalle levinnyt harrastus (ja ammatti) ja internet tarjoaa siitä rajattomasti tietoa. On vinkkejä, uutisia, arvosteluja, kuvagallerioita, rakentelua, kuvausoppaita, keskusteluja yms. yms. Oikeista lähteistä ja oikein suodatettuna kaikki tarvittava tieto on nokan edessäsi koko ajan..ja maksat vain muutaman kympin kuussa! Kukapa tätä ei ostaisi ja kukapa muuta tarvitsisi?! Kuka jaksaa enää innostua tilaa vievistä kirjoista ja vuosien varrella repaloituvista lehtien sivuista? ...MINÄ! Nykytekniikalla kaikki on mahdollista, mutta internet ei taivu rulalle laukkuun. Eikä internet tykkää kahvimukin jättämistä rinkuloista sivuillaan. Eikä internet tarjoa lukemistaan sähkökatkoksen sattuessa. Internet on GREAT, mutta ei tuoksu paperille ja musteelle.

Olen aina pitänyt halvasta. Kun ostaa halpaa, niin vaivalloisesti ansaitsemani roponi ikään kuin lisääntyvät tai ainakin säilyvät pidempään. Halpaa vain on vaikea saada ja halpa usein tarkottaa myös kompromissia laadussa. Näin on monessa asiassa (myös internetissä), mutta kirjoissa ja lehdissä siihen ei tarvitse alistua. Suomessa valokuvauskirjat maksavat 30-60€ ja valokuvauslehden vuosikerta n. 60€/vuosi. Tarjonta kirjakaupoissa on suppeea ja suomalaisista kameralehdistä en ole juuri ikinä pitäny. Kirppareilta ja divareista voi tehdä löytöjä ja vanhoja valokuvalehtiä voi kantaa puoli-ilmaiseksi kotiin. Mutta jos luettu englanti taipuu, niin tarjolla on hyvempää halvemmalla.

Ruoho aidan toisella puolella on aina vihreämpää ja valokuvauslehdet sekä kirjat halvempia Amerikassa ja Briteissä. Amazon.co.uk (tai .com amerikan versio) palvelusta löydät kymmeniätuhansia kirjoja aiheesta kuin aiheesta, uutena ja käytettynä. Halvimmillaan käytetyt kirjat maksavat vain 0,01£ + postikulut 3,94£ (yht. n. 4,30€). Tämän halvemmaksi kirja ei juuri tule!! Usein halvimmatkin käytetyt kirjat ovat lähes uudenveroisessa kunnossa. Maksun voi suorittaa kätevästi luottokortilla tai jopa Visa Electornilla. Kaiken muun hyvän lisäksi Englannista tilatessa kirja tippuu postilaatikkoosi alle viikossa. Kirjoista löytyy usein käyttäjien arvioita sekä näytesivuja, joten sikaa ei tarvitse säkissä ostaa. Sivuilla on myös mahdollisuus tallentaa mielenkiintoisia kirjoja Whislisteihin, mistä kirja on helppo pistää tilaukseen, kun siihen on tarvetta. Helppoa, hauskaa ja halpaa!

Olen tilannut joskus suomalaista valokuvauslehteä, enkä juurikaan ihastunut. Kaikki oli sinällään kunnosa, mutta mielestäni taso ei vastannut hintaa..varsinkin kun olin Englannissa tutustunut paikallisiin lehtiin, jotka olivat huomattavasti laadukkaampia ja halvempia. Ihanan internetin avustuksella, onnistuin löytämään halpaa ja ammattimaista valokuvausasiaa, joka kannettaisiin kotiovelleni ja siitä sisään. Tiukan vertailun jälkeen tilasin viime joulukuun lopulla kaksi valokuvauslehteä Yhdysvalloista. Onni potkaisi Shutterbug ja American Photo lehteä. Ensimmäisen numerot napsahtivat kotiin helmikuun puolessa välissä ja näkemäni perusteella voin olla tyytyväinen tilauksiini.

Shutterbug ilmestyy 12 kertaa vuodessa ja Suomeen tilattuna maksaa n. 30€/vuosi..halpaa! Lehti on paksu, n. 170 sivua, täynnä mainoksia, mutta mielestäni asiaa löytyy koko rahan edestä. Arvosteluja, vinkkejä, tekniikoita, uutisia.

American Photo ilmestyy 6 kertaa vuodessa (+ ilmainen digilehti www.zinio.com sivustolla) ja on huomattavasti ohuempi. Sivuja löytyy puolet vähemmän kuin Shutterbugissa, mutta myös mainosten määrä on selvästi pienempi. Kun Shutterbug keskittyy enemmän välineisiin ja teknikoihin, tarjoaa American Photo enemmän tariniota kuvista ja niiden kuvaajista. Tämä lehti kannetaan kotiin hintaan 15.30€

Tämä varsin kattava lehtiyhdistelmä siis maksaa yhteensä n. 45€/vuosi ja yhteensä saan luettavaa 18 lehden verran. Halpaa ja helppoa tämäkin!

Mainittakoon vielä loppuun että, tällä ennätyspitkällä kirjoituksella en suinkaan kehota lopettamaan suomalaisten lehtien, kirjakauppojen ja divarien tukemista, vaan tarjoan vaihtoehdon halvan ja hyvän metsästäjille...ja eiku tilaamaan!

Eka rulla kuvattu ja kehitetty

2010-02-22T22:50:00.007+02:00

UPSin lupaama paketti Macodirectiltä Saksasta, päätyi tänään käsiini ja pääsin kehityshommiin. Paljon olin ottanut selvää asioista ja samalla rakentanut pieniä peikkoja kehityksestä, mutta kaikki sujui livakasti kuin Björgenin suksi! En näin yömyöhällä lähde tarkemmin purkamaan noita vaiheita (vieläkään), vaan se jääköön tuonnemmaksi.

Alla kolme kuvaa Kodakin T-Max 400 rullasta, Rodinal 1:50 kehiteellä kehitettynä (kehitysaika 10 min). Kiinnitteenä Fix-ag (7 min.) ja loppupesussa käytetty Ageponia. Skannaus likaisella CanoScan 4200F tasoskannerilla. Tykkään kovasti tuosta rakeisuudesta!! Kontrastia jouduin hieman lisäämään skannauksen jälkeen, mutta muutoin tulokset on hyviä ja innoittavia. Kuvissa on nähtävissä tuollaisia selkeitä tummi raitoja, jotka ilmeisesti ovat skanneristä peräisin. Negoista en moisia raitoja löytänyt vaikka kuinka luupilla tähystelin. Mutta nuo liat ja raidathan vain lisäävät kuvien loistavaa tunnelmaa.

Eiku uutta matoa koukkuun ja lisää filmiä Nikoniin!

Filmiä ja uusi askel

2010-02-18T20:34:00.011+02:00

Olympiahuuman keskellä, on pieni hetki aikaa päivittää blogia.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen sitten mennyt hankkimaan Nikonin f-501 filmikameran (sikahalvalla Saksasta). Linsseinä, jo aiemmin esitelty, Kaleinar-5N 100mm f2.8 (halvalla Suomesta) ja uusi tulokas Helios-81N 50mm f2 (sikahalvalla Ukrainasta). Lisäksi taustalla lymyää tähän settiin täydellisesti sopiva salama, Nikon SB-24 (suht halvalla Suomesta).

Ai miksikö filmikamera? Alkuperäisenä ajatuksena hankin tämän reissukameraksi, kun tuota suurta ja kallista digijärkkäriä aina välillä hirvittää kannella mukana ympäri maita ja mantuja. Lisäksi alkukantaisempi meininki manuaalitarkennuksineen kiehtoo kovasti..ja totuuden nimessä filmille kuvaaminen pakottaa keskittymään enemmän jokaiseen kuvaan, kun ei raaski paukutella hyvin montaa rullaa tunnissa. Filmille kuvaaminen on vuosien varrelta varsin tuttua puuhaa, sillä aikaisemmin "retroillut" mm. Nikon EM;n ja parin Yashican kanssa.

Tämän kyseisen, Nikon F-501, kameran valitsin halvan hinnan ja vanhempien linssien yhteensopivuuden takia. Valotusmittari toimii kaikilla Nikon Ai mallin tai sitä uudempien linssien kanssa. Rungosta löytyy myös automaattitarkennus, mutta sitä tuskin tulen hirveästi tarvitsemaan. Mukavana lisänä etsimessä näkyy mittari, joka ilmoittaa milloin tarkennus on kohdillaan. Suljinajan voi valita manuaalisesti väliltä 1/2000-1 sek., tosin itse käytän aukonesivalinta moodia.

Ja se mainitsemani uusi askel! Tämän kaluston avulla on tarkoitus astua mustavalkokuvauksen ja filmin kehityksen ihmeelliseen maailmaan. Aluksi tarkoituksena oli kuvata värifilmiä, mutta filmirullien kehitysmaksut kauhistuttivat ja saivat pohtimaan halvempia vaihtoehtoja. Muutaman intensiivisen nettisurffaustunnin ja tarkkojen kustannuslaskelmien jälkeen, uusi suunta oli löytynyt. Mustavalkofilmin kehitys osoittautui suhteellisen helpoksi, halvaksi ja erittäin mielenkiintoiseksi tavaksi kuvata filmiä. Välineet ja kehitykseen tarvittavat kemikaalit tosin maksavat alkuun melko paljon, mutta tulevat pitkässä juoksussa paljon halvemmaksi. Vielä kun pöydältä löytyy negoja skannaava skanneri, niin homma sai sinetin. Suurin etu filmin kotikehityksesä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Vaikuttaa voi esim. rakeisuuteen ja kontrastiin. Jossain valokuvausliikkeessä kehitetyt negat voivat olla suuri pettymys, mutta itse kehittämällä voi etsiä juuri omaa silmää mielyttävän tyylin. Näistä kuitenkin löpisen lisää, kunhan saan ensimmäisen filmini kehitettyä. Jos vain UPS pitää lupauksestaan kiinni, niin kehityskamat saapuvat Saksasta (tosi halvalla) kotiovelle maanantaina ja pääsen kehityksen makuun!

Maanataita odotellessa..SUOMI SUOMI SUOMI!!

Kaleinar-5N 100mm f2.8

2010-01-19T18:07:00.009+02:00

Laitetaas vuoden eka blogimerkintä. Ostin n. viikko sitten käytettynä Kaleinar-5N 100mm f2.8 objektiivin ja kyllä on ollut koko rahan arvoinen ostos (60€ sisältäen positkulut)! Pieni, kevyt, valovoimainen ja ainakin minun silmään terävä..ja mikä parasta tarkentaa lähimmillään 80 centtiin! Lisäksi tämä musta möhkylä tarjoaa 52 millin suodinkierteen ja kiinteän, esiin vedettävän, vastavalosuojan. Tämä on ilmeisesti Ukrainassa valmistettu kopio/versio/vastine Nikon E series 100mm f2.8 objektiivista. Valonmittausta ja automaattitarkennusta ei tämä objektiivi tue (med Nikon D80), mutta niiden puute vain parantaa kuvauskokemusta. Kävin hieman ulkoiluttamassa tätä pari päivää sitten ja tässä pari kuvaa. Jatkossa kokeilen tällä makroilua loittojen kanssa ja saatanpa jopa tempasta objektiivista kuvan tänne :)

Kuvia lauantailta

2009-11-04T18:51:00.007+02:00

Lokakuun viimeinen oli aktiivisin kuvauspäivä piiiitkiin aikoihin. Blogi on ollut päivittämättä reilut pari kuukautta ja tuhannet fanit ja seuraajat kaikonneet. Nyt kuitenkin pari sekalaista kuvaa esille.

Launtain päätavoite oli käydä kuvaamassa kummipojan 1v. kuvat, mutta ennen sitä tuli käytyä veden äärellä, auringon laskua ihmettelemässä. Vesi oli mukavasti rannasta jäässä ja pilvettömän taivaan lävistivät parin lentokoneen jättämät jäljet. Tunnin päästä värit taivaalla olisivat luultavasti olleet vieläkin huikeammat, mutta kuvaajan piti rientää jo illan päätehtävään. Alla pari kuvaa todistamaan, etten ihan omiani höpise.

Illan päätaavoite, eli 1-vee-potretit onnistuivat suhtellisen hyvin. Päätin kokeilla high key -valaistusta eli heittää taustan täysin puhki ja pelailla sävyjen kirkkaassa päässä. Käytössä oli 2 salmaa, toinen läpiampuvan sateenvarjon takana kohdetta valaisemassa ja toinen ihan paljaana taustaa valaisemassa. Sain valaistuksen nopeasti kuntoon ja valaistus kuvissa oli juuri sellainen kuin halusin. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, kun toinen salama lopetti yhteistyön. Jäin sitten yhden valon varaan ja pääosa kuvista tuli otettua pelkällä varjolla. Joka tapauksessa, lystiä oli ja ihan hyviä kuvia tuli..salamakin palasi myöhemmin takaisin toimintakuntoon. Ehkä heijastinta olisi voinut käyttää vaalentamaan varjoja, mutta hermostuvan ja väsyvän lapsen kanssa ei ajatus ehtinyt mukaan. Ensi kerralla suunnitelma B takataskuun ja hyvä tulee!

Heijastukset/Huippuvalot

2009-08-13T21:18:00.013+03:00

Ja L102 projekti jatkuu taasen. Aiheena jotakuinkin huippuvalokohdat (mikähän tälle olis järkevämpi sana?) ja heijastavat pinnat. Linkki teksetiin tässä:

L102 - Specular Highlight Control

Tavoitteena on siis tuoda kohteen muotoa esille huippuvalojen avulla. Kohteeksi valitsin naarmuisen ja likaisen iljettävän mp3-soittimen. Soittimessa on todella hyvin heijastavia mustia alueita sekä hieman vähemmän heijastavia harmaita alueita. Alustaksi vielä hieman kiiltoa antava likainen musta pöytä ja eikun testailemaan.

Kokonaisuudessaan kokeilin oikeastaan vain kahdenlaista valaistusta, joista ensimmäisessä kahta eri variaatiota. Kuvausten edetessä tuli hyvin selväksi, että pienet muutokset valaistuksessa, saattavat tehdä isoja muutoksia kohteeseen. Alla on kaksi kuvaa kohteessa melko samanlaisessa valaistuksessa. (Kaaviot kuvien alla)(ja totutusti klikkaamalla isommaksi)

Päädyin valaisemaan kohteen vasemman reunan kokonaan ja hieman oikean alareunaa. Näin sain tuotua soittimen muotoja esiin kohteen molemmilta puolilta, mikä mielestäni helpottaa muodon havainnointia. Oikea yläkulma jää mukavasti varjojen pimentoon, tehden kuvasta mielenkiintoisemman. Valaistuksen toisessa variaatiossa yritin tuoda kohteen oikeaa reunaa enemmän esiin, mutta reuna meni melko sotkuiseksi, eikä tuonut muotoa esiin niin hyvin kuin ensimmäinen versio. Jännä huomata miten pienillä muutoksia kohteen ilme muuttu melkolailla. Ilmeisesti näitä valaistuksia kannattaisi miettiä kunnolla ennen kuin edes koskee valoihin.

Toisessa valaistuksessa pyrin tuomaan pinnan materiaalia ja tekstuuria esiin, pilaamatta kuitenkaan itse kohdetta puhkipalaneella huippuvalolla. Kuten kuvasta näkyy, pinnan materiaali on määritetty valaisemalla koko soittimen etuosa isolla valonlähteellä. Valon teho on säädetty niin, että valo selkeästi näkyy kohteessa huippuvalona, tuoden esiin pinnan heijastuvuuden (ja naarmuisuuden). Valo on kuitenkin sen verran heikko, että sen läpi pystyy näkemään kohteen. Sama valo kovemmalla teholla peittäisi alleen heijastavan pinnan alla lymyävän näytön. Oikealle puolelle lisäsin valon muotoilemaan reunaa ja pienillä paperin paloilla toin hieman valoa harmaisiin osiin.

Oli taas opettavainen harjoitus, josta jäi molempiin käsiin kuorallinen pieniä huomioita. Tämä testi pitänee toistaa vaaleasävyisellä kohteella, jolloin leikittäisiinkin varjoilla eikä huippuvaloilla.

Tänään päädyin käyttäämään valaistukaavioita selventämään hieman kuvassa vallinnutta tilannetta. Yksi tähän hyvin soveltuva työkalu on Kevin Kertzin luoma Lightning setup file. Kiitokset hänelle siitä ja tässä linkkin Kertzin sivuille: KevinKertz.com

Valon koko

2009-08-03T20:03:00.008+03:00

On taasen aika jatkaa viime postissa aloittamaani projektia, eli tuota David Hobbyn Lighting 102 ohjeistuksen läpikäyntiä.

Tällä kertaa aiheena on Apparent light size. En nyt ihan sanatarkasti tuota osaa suomentaa, mutta idea on jotakuinkin seuraava: Mitä lähempänä kohdetta valo on sitä isompana se näkyy kohteelle. Ja mitä isompana valo kohteelle näkyy sitä pehmeämpänä valo kohteeseen lankeaa. Käytännössä siis pieni käsisalama (esim. sb-600), joka tuottaa (ainakin lähtökohtaisesti) melko kovaa valoa, tuottaakin todella pehmeää valoa, kunhan kohde on tarpeeksi pieni ja salama lähellä. Mitä kauemmaksi salama viedään, sitä pienempänä pisteenä valonlähde kohteelle näkyy ja tällöin valo kovenee. Esim. aurinko on TODELLA iso valonlähde, mutta meille se näkyy hyvin pienenä pisteenä ja siksi se tuottaa hyvin kovaa valoa. Näistä sepostuksista tuskin kukaan saa juuri mitään irti, muuta pääasia että itse ymmärrän. Alla halukkaille linkki tekstiin, jota tässä yritän kovasti referoida:

Apparent light size

Ja sitten itse testailuun. Alla olevassa kuvassa on kuvattu kahta (nykyisin edesmenneitä) banaania SB-600 salamalla, kera 40x40 cm softboxin. Kuvan alareunassa lukee kuinka kaukana softbox on kohteesta ollut (klikkaamalla suapi isommaks):

Kuvasarjasta huomaa kuinka lähellä ollut valo tuottaa todella pehmeän reunan varjoon. 80 ja 100 cm:n päässä oleva valo on huomattavasti kovempi. Toinen selkeästi havaittava ero on alimmaisen banskun päässä oleva huippuvalopiste. 20 cm kuvassa ei näy selkeää kirkasta huippuvalopistettä, kun taas valoa kauemmaksi vietäsessä piste muuttuu pieneksi ja kirkkaaksi. Tarkemmin katsottaessa 20 cm kuvassa on samainen huippuvalokohta, mutta valo on levinnyt huomattavasti isommalle alueelle. Lähempi on siis pehmeempi.

Kahdella viimeisellä kuvalla ei ole ihan hirvittävää eroa, mutta korkeammalle nostettaessa valo alkoi kimmota seinistä takaisin kohteeseen ja se alkoi pilata hieman testiä. Siitä siis tuo oudohkolla logiikalla toteutetut korkeuden muutokset.

Valon kulman tutkimista med Harrison

2009-07-26T20:32:00.005+03:00

Aloitin hiljattain koluamaan läpi David Hobbyn (Strobist.blogspot.com) Lighting 102 valaisuopasta ja siihen liittyen julkaisen täällä siellä annettuja harjoituksia. Ennen L102:sen aloittamista lukaisin läpi samaiselta sivustolta Lighting 101:sen, joka toimii eräänlaisena pintaraapaisuna valaistuksen maailmaan. Alla linkit molempiin oppaisiin:
Lighting 101
Lighting 102

Aloitin harjoituksen valon suunnan vaikutuksen tutkimisella. Mallina toimi Harrison. Kuvat on kuvattu yhtä salamaa käyttäen, valon kulmaa muuttaen. Kuvat on otettu kolmelta eri korkeudelta, viidestä eri eri kulmasta.

Kun tuota ruudukkoa katsoo, niin mieleisimmät kuvat löytyvät keskeltä ja siitä kohti oikeaa reunaa. Kameran suunnasta tuleva valo ei (yllätys, yllätys!) ole kovinkaan mielenkiintoinen, varsinkaan tuo kohteen korkeudella oleva valo. Kyllä tämä tutkielma viimestään saa ottamaan salaman kamerasta ja viemään sen kohdetta paremmin muotoilevaan kulmaan.

Taulukon oikeassa reunassa ilmoitettu korkeus asteina ja alareunassa valon kulma kohteeseen (tai jotain sinne päin). Klikkaamalla isompi versio kuvasta

Bändikuvausta

2009-07-12T23:11:00.004+03:00

Ilokseni pääsin kuvailemaan loistokasta Joensuulaista bändiä, Vox Vulgaria. Sateinen ilma pilasi muutti hieman suunnitelmia ja ideoita joutui keksimään lennosta. Melko typeriä ideoita tuli ja valaistuksen kanssa hienoisia ongelmia. Kuitenkin ihan jees kuvia tuli, mutta parantamisen varaa on paljon. Jälleen kerran ottaa vieläkin parempia kuvia, kun peli on nyt avattu. Ihmisiä on kyllä mukava kuvata!!

Niin ja lisää Vox Vulgarista löydät täältä

HDR harjoittelua

2009-07-11T11:57:00.003+03:00

Innostuin pitkästä aikaa käväisemään HDR:n ihmeellisessä maailmassa. HDR kyllä tarjoaa varsin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ottaa näyttäviä kuvia kohteista joissa kameran dynamic range (mitä lie suomeks?!) ei riitä. Nämä pari kuvaa ovat tämän kesän road tripiltä (mitä lie suomeks?!). Ensimmäinen on Uudenkaupungin leirintäalueelta, missä kaatosateen jälkeen aurinko pääsi vielä näyttätymään ennen laskeutumistaan. Toinen kuva on joku vanha rakennuksen raunio Vanhasta Vaasasta. Ei mitään hajua mikä tuo on joskus ollut.

Kuvat ovat melko tylsiä peruskuvia, mutta sopivat varsin hyvin HDR harjoitteluun. HDR muokkauksessa pyrin pitämään lopputuloksen suhteellisen realistisena. En halua aivan överiksi vetää, vaikka sekin tyyli on vielä jossain vaiheessa testattava. Kunhan tässä pääsee hieman paremmin sisään tähän HDR maailmaan, niin ehkä joku suunnitellumpi kuva on paikallaan.

Vko 1000: Newcastle osa 2

2009-06-04T11:26:00.007+03:00

No tässä blogihommassahan kävi melkein just niin, kun olin aatellu. Vähän aikaa jakso melkein viikottain säätää jotain tänne, mutta nyt on tahti hitaampaa. Mutta eipä tuolla lieni hirveesti väliä, kun itselleen tätä enimmäkseen tekee.

Käytiin siis viikko oleilemassa Newcastlessa ja nyt hieman enemmän turistina. Kamera lauloi paljon ja kivoja nähtävyyksiä näimme. Matkan kohokohta oli helposti matka Durhamiin jossa vanha katedraali kohosi ylväästi kohti aurinkoista taivasta. Siellä oli mukava kierellä ja ihmetellä maailmanmenoa. Junamatkakin oli naurettavan halpa.

Myös pari reissua Tynemouthiin olivat lystejä, vaikka toisella kerralla hieman meinasi sade häiritä. Näimme taas jonkun linnan raunioita ja pääsimme tutustumaan paikalliseen Aquariumiin, missä hait ja muut ison veden kalat uiskentelivat päittemme päällä. Hieno reissu kaikin puolin!!

Vko 10: Panoraama testi

2009-03-11T19:45:00.004+02:00

Vähän myöhässä TAAS viikon kuva, mutta pitää yrittää ottaa aikataulua kiinni viikonloppuna.

Ostin tänään tuon aiemmin mainitsemani matkajalustan. Jalusta on siis kasaan taitettuna vain 30 cm pitkä, joten tämä kulkee mukana melkein takataskussa. Ensivaikutelma on ollut hyvä, vaikkakin 63 cm:n maksimi korkeus kuluttaa niveliä. Suhteellisen tukevasti pysyy Nikon D80 ja Sigma 18-50mm f2.8 tuossa nokassa, eikä jalusta pääse hirveästi keikkumaan. Painoa jalustalla on lasillista vajaa maitotölkki (788g) ja suositus kuorma 1,5 kiloa. 30€:n hintaan sisältyi yllätykseksi myös kantolaukku. Tosi hyvä ja edullinen ostos eirtyisesti reissaamista ajatellen!!

Viikon kuvana testasin tätä jalustaa ja otin panoraaman olohuoneestamme. Valaistuksena Nikon sb-600 ammuttuna katon kautta ja takaseinän kautta. Mukavan tasainen ja pehmeä valaistus tuli. En oikein tiedä miten suhtautua noihin vääristymiin, kun en ole panoraamakuvaukseen hirveästi tutustunut. Pitää varmaan ottaa netti kauniiseen käteen ja ottaa oppia panoraamoista. Tuo matto tosiaan pitäisi olla suorasivuinen (ainakin kun viimeksi tarkistin), mutta tämä kuudesta pystykuvasta kasattu näkymä nähtävästi vääristyy jonkin verran. Klikaten saat kuvasta suuremman ja näyttävämmän!

Vko 9: Newcastle

2009-03-05T22:51:00.007+02:00

Nyt on Newcastlen reissu pulkassa ja blogin päivitys jälleen myöhässä. Tarkoitus oli tehdä Newcastlesta enemmän blogimerkintöjä, mutta päädyin tekemään ne Hannan blogiin, kun sillä on suurempi näkijäkunta.

Matkassa jäi hieman harmittamaan jalustan puute. Nykyinen manfrotto oli liian iso ja painava mukaanotettavaksi, eikä Newcastlen Jessopsissa ollut matkajalustaa, joka oli tarkoitus ostaa. Toukokuussa teen kuitenkin comebackin Newcastleen ja tällöin mukana on Velbon Mini CX jalusta, joka kasaantuu 30 cm:n pituiseksi. Ei varmaan se tukevin ratkaisu järkkärille, mutta sopii mukaan lähes reppuun kuin reppuun. Pisin mahdollinen korkeuskaan (muistaakseni 63 cm) ei päätä huimaa, mutta ehkä polvet ja selkä vielä tässä iässä kestää kyykistelyt.

Viikon kuvina yllättäin Newcastle kuvia. Mukana on kolme "HDR:ää", jotka kaikki on tehty vain yhtä RAW -tiedostoa käyttäen. Lisäksi yksi mustavalkokuva, johon on saatu inspiraatio Grainger Marketilta löydetystä valokuvakirjasta, joka sisältää 30 Steve Mayesin mustavalkokuvaa Newcastlesta. Oli todella mukava kuvailla uudessa ympäristössä ja toukokuussa olisi tarkoitus ottaa paaaaljon parempia kuvia. Kuviin pöem ihan tyytyväinen, vaikkakin HDR:t olisivat olleet parempia, jos jalusta olisi ollut mukana. Tällöin olisin voinut laskea ISO -arvoa ja ottaa monta valotusta samasta kohteesta. Kuvien säädöt on tehty kalibroimattomalla näytöllä (eikä edes tarkistettu kalibroidulla), toivottavasti näyttävät edes lähes yhtä hyvältä

Eka päivä Newcastlessa

2009-02-24T12:43:00.007+02:00

Eilen oli ensikertojen ja kokemusten päivä. Lensin aamun pikkutunneilla ensimmäiset lentoni ensin Helsingistä Kööpenhaminaan ja sitten Kööpenhaminasta Newcastleen. Hyvin jännittävää ja mielenkiintoista oli, mutta täysin ongelmitta ei matka taittunut.

Oli jo vähän ennakkoon peloteltu että nuhassa lentäminen saattaa laskuissa olla melkosta tuskaa..ja totta hyö höpisivät! Ensimmäisellä lennolla sitä kipua kesti n. 10 minuttia ja laskeutumisen jälkeen oli kuulo melko huono. Ininä vaan kävi korvissa, eikä edes omat askeleet kuulunut, oli melko jännä fiilis.

Kuulon menetyksen lisäksi Köpis tarjosi muutakin "pientä kivaa". Kentälle saapuessa en oikein tiennyt minne päin lähteä, mutta valitsin sitten oikean (vasemman ja väärän sijasta). Löysin sitten valotaulun mistä jatkolennon portin numero näkyisi, mutta juuri minun lentoni porttia ei ollut ilmoitettu! Muut lennot pari tuntia eteen ja taakse kaikki oli ilmoitettu, mutta minun Newcastlen lennon porttisarake huusi tyhjyyttä..samoin kuin korvat. Parin kymmenen harhailun ja patsastelun sekaisen minuutin jälkeen, portti vihdoin ilmestyi taululle ja matka jatkui. pitkin kenttää luikertelevasta passintarkastus jonosta selvittyäni vihdoin löysin oikean portin jossa olikin jo boarding alkanut. Matkustajat otettiin pieneen odotustilaan odottamaan bussikuljetusta koneelle. N. 5 minuutin odottelun jälkeen täti kuulutti jotain, mitä en korvillani pystyt kuulemaan. Vähittelen sitten ihmiset alkoivat poistua ja ajattelin ottaa selvää mistä oli kyse. Selvisi että koneess jolla oli tarkoitus lentää oli ilmennyt joku tekninen vika ja pitäisi odottaa toista konetta. Arvioitu aika n. klo 10. Yht'äkkiä olikin yli 1,5h vapaa-aikaa tanskalaisella lentokentällä. Odotteluaika meni juuri niin nopeasti, kuin miltä se kuulostaa. Klo 10.10 sitten vihdoin sain jätettyä Tanskan taakseni.

Newcastleen laskeutuminen oli sitten vielä asteen verran tuskallisempi kuin Köpikseen. Ajattelin jo selviäväni helpolla kun ei ennakkoon yhtään korviin koskenut, mutta lopulta meinasin repiä kivuliaat korvani päästä irti ja heittää niilä Johnny Englishiä. Kun kone pysähtyi oli taas ympäristö tutun hiljainen ja askeleeni äänettömät. Ei miusta noilla kokemuksilla ihan suurinta lentofania tullut. mutta kai se on matkustusmuoto muitten joukossa.

Newcastlessa sitten tapasin Hannan (sen Kantelisen) ja sen jälkeen onkin lystiä riittänyt. Kaupunkia jo kierrettiin melkolailla ja tänään sitten lisää. Illalla vielä kävimme tavaratalossa ostamassa monta kassillista evästä ja ilta kuluikin oluen, viinin ja sipsien kanssa. Sipseistä voisin avautua melkosesti, mutta jätetään se tuonnemaksi. Alla muutama kuva tästä vaiherikkaasta päivästä. Lisää raporttia sitten myöhemmin.

Vko 8: Mobile music

2009-02-22T09:26:00.003+02:00

Vielä superpikanopee päivitys blogiin enne kuin aloitan matkani kohti helsinkiä ja sieltä edelleen kohti Hannaa ja Englantia.

Tässä on kuvattu tällainen pikainen sommitelma mp3-soittimesta ja kuulokkeista. Taustana on punainen kartonki, jonka ideanan oli olla edes vähän samaa sävyä kuulokkeiden oranssin raidan kanssa.

Valaistuksena toimi seuraava: Sunpak 422D gridspotilla etuylä oikealta ja taustakartonkia valaisemassa SB-600. Tausta on viety kauas taakse kohteesta ettei siitä tule heijastuksia ja että sen saa mukavasti blurrattua.

Aika peruskuva, ei mitää hienoa. Kameran kenno ja kuulokkeet nähtävästi pikaisen puhdituksen tarpeessa. Ens kuva tuleekin suoraan Newcastlesta!

Vko 7: Splash

2009-02-16T18:06:00.004+02:00

Hieman meinaa olla myöhässä aina nää viikon kuvat, mutta tuskinpa kukaan siitä kimpaantuu.

Tällä kertaa pientä leikkiä vedellä ja värillä. Aika perus vesileikki pipetin ja oikean ajoituksen kanssa (jälkimmäinen oli vähän kadoksissa). Tulokset olivat vaihtelevia, mutta joitakin onnistuneita otoksia onnistuin räpsimään. Ehkä tuo nypykkäinen alusta ja liian suppea terävyysalue ovat turhan häiritseviä, ja kuvista tuli hieman sekavia. Tykkään kyllä pisaroissa olevista kiilloista.

Kuvat on otettu seuraavalla tavalla: Pöydäksi läpiväkyvää lasia, jonka alle valkoinen paperi. Värillinen valo on ammuttu lasi/paperihässäkän läpi suoraan kohteen alta. Valkea valo gridspotilla suoraan oikelta. Kokeilin myös laittaa väriä tuohon oikealta tulevaan valoon ja niistä pari esimerkkiä.

Taskukoon sofbox

2009-02-09T22:16:00.007+02:00

Pari kertaa poissa kotoa ollessa on ollut tarvetta valonpehmennykseen, mutta mitään pehmennintä ei ole ollut mukana. Vaihtoehtoinahan minulla olisi eBaysta tilatut 40x40 cm softbox ja 80 cm läpiammuttava sateenvarjo. Softbox ei kuitenkin sovi reppuun edes purettuna ja lisäksi sen kasaaminen on sen verran vaivalloista että koko kuvaaminen voi jäädä väliin. Sateenvarjo olisi kätevämpi kantaa mukana, mutta varjo edellyttää aina myös jalustan mukaan ottamista ja taas on selkä väärällään.

Mutta sitten löytyi eBaysta välimallin ratkaisu. Kyseessä on pieni, takataskuun mahtuva Softbox. Softboxin koko on kasattuna 12,7 x 9,9 cm, eli mistään koko huoneen valaisuun riittävästä välineestä ei ole kyse. Laitteen toimivuus piileekin se pienuudessa ja kätevyydessä. Näitä sopisi kameralaukkuun kymmenittäin ja velcro-tarroilla toimiva kiinnitys on todella kätevää ja nopeaa. Hinnallakaan tätä vermettää ei ole pilattu, sillä sofbox kopsahti eteiseen n. 7€:n hintaan.

Miinuksena on siis sofboxin tuottaman valon koko, sillä mitä suurempi valonlähde on kohteeseen nähden, sen pehmempä valo ja päinvastoin. Tämä siis toimii kunnolla vain pienien esineiden kuvauksessa ja makroilussa. Esim. autoa kuvatessa kämmenen kokoinen valonlähde ei kovin pehmeää valoa tuota. Mutta kun kohde on tarpeeksi pieni ja lähellä niin tämä todella toimii..ja hyvin!

Alla makrokuva pienistä ruuveista ensin ilman ja sitten softboxin kanssa. Varjon pehmeyden ero on huomattava! Lopussa myös pari kuvaa itse vekottimesta. Oli kyllä mainio löytö.

Vko 6: Itsensä häpäisy

2009-02-09T21:08:00.005+02:00

Mallin puutteessa on häpäistävä itsensä ja otettava "one for the team". Näytän kyllä melko hölmöltä tässä, mutta näkisittepä ne muut kuvat!

Mutta asiaan. Tässä on siis haettu butterfly-, eli perhosvalaistusta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi iso valo tulee edestä ylhäältä ja toinen edestä alhaalta. Kuva otetaan näiden valojen välistä, niin että ylempi valo toimii päävalona ja alempi täytevalona. Taustalle lisäsin parin juomalasin läpi ammutun sinisen valon, mutta tämä valo ei siis kuulu varsinaisesti tuohon perhosvalaistukseen. Taustavaloja on monesti hyvä elävöittää ampumalla ne esim. kasvin lehtien tai juomalasien läpi. Epätasaisempi valo taustalla on aina mielenkiintoisempi ja tuo lisää syvyyttä kuvaan.

Kuvaan olen melko tyytväisempi, vaikkakin malli olisi voinut ollat hohdokkaampi. Itsestä kuvan ottaminen ei ole sitä helpointa puuhaa, kun kuvakulmilla leikkiminen ja kaikki muukin extratestailu menee turhan vaivalloiseksi. Matkoja kameran taakse ja takaisin kuvattavaksi kertyy helposti lähes marathonin verran. Toisaalta itsestä otettuihin kuviin on monesti helpompi saada lupa netissä julkaisuun :)

Kuva 5: Hyjis the Cat

2009-02-02T20:47:00.006+02:00

Tällä viikolla oli vähän hiljasta tuon valokuvauksen suhteen. Väsymys ja Skypetys Newcastlen päähän toi kameralle ansaitun lepohetken. Mutta ei viikkoa ilman kuvailua..jotain pientä sain kuitenkin aikaiseksi.

Ennen kuvaa kuitenkin pientä puhetta kamerarepuista. Pitäs saada vähän isompi ja parempi tuon tee-se-itse meiningillä tehdyn tilalle. Suomesta olen katsellut verkkokaupoista lähinnä Lowepron ja Tamracin reppuja, mutta hinta vähän sylettää. Ei kai joku 80-100€:tä olis hirveen paha hinta noinkin tarpeellisesta vehkeestä, mutta se 100€ on silti iso kasa rahaa. Ebayn halpamarkkinatkaan ei tunnu antavan mitään hyvää tarpeeksi halvalla, joten pulma on valmis. Anttilassa ollu Fancier reppu pääsi todella lähelle 40€:n hinnallaa, mutta laatu ja muokattavuus oli vähän heikkoa. Myös Prismasta löyty todella mielenkiintoinen CaseLogicin reppu (n 50€), mutta se oli liian pieni. Tänään kuitenki alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Englannissa toimiva Jessops tarjoaa suht halpaan 33 punnan hintaan Centon D-Trek Backpack 2 reppua, joka on ainakin isompi. Muuta tietoa tuosta repusta ei löydy, vaikka selasin koko internetin läpi. Jessopissa oli myös mielenkiintoisen olonen salama 99£, mutta se nyt ei ole niin tärkeä. Helmikuun lopulla sitten pääsen Newcastlen Jessoppiin noihin tarkemmin tutustumaan. Mutta nyt siihen kuvaa.

Tämä oli noin 10 min. kuvaussessio, kuvaussessiosta hämmentyneen kissan kanssa. Oikealla on Nikon sb-600 sateenvarjon läpi ammunnutuna ja vasemmalla puolella valkea heijastin. Mukava olis ollut saada taustaa vähän tummemmaksi, mutta tuo sateenvarjo tahtoo levittää valon vähän joka suuntaa. Softboxi jos oli ollut mukana, niin olisi varmaan se taustan tummennuskin onnistunut helpommin. Kissa jaksoi yllättävän hyvin katella tuota tohua, kun sai välillä kynsiä heijastinta.

Vko 4: Mallina lammas

2009-01-25T13:47:00.005+02:00

Alkuun pieni tarina uuden salaman saapumisesta. eBayn kautta tilattu Sunpak 422D:hen oli tullut jo saapumisilmoitus postiluukusta, mutta homma ei ollutkaan niin yksinkertainen. Tarjosin aluksi sitä lappua aluksi postiin, mutta sieltä sanottiin että salaman voi noutaa tullista. No tuppauduin sitten tulliin sen lapun kanssa mutta homma ei ollutkaan niin yksinkertainen. Tullissa vaadittiin jonkin näköistä kuittia tästä ostoksesta. Tällaista kuittia ei tietenkään mukana ollut ja pakettia ei ilman kuittia saanut. Avattiinpa jopa se paketti jos siellä sisällä olisi ollut jonkinlainen kuitti, mutta ei onnistanut. Onneksi sain tulostettua PayPalista sopivat kuitit ja päivän päätteksi salama päätyi onnellisiin käsiin. Eli kannattaa suoraan ottaa jonkinlainen todistus maksetusta hinnasta, niin saa kerralla paketin tullista haltuun.

Ja sitten itse asiaan. Tämän viikon kuvaksi setviytyi lammaspotretti. Tästä tulikin ensimmäinen kuva joka on otettu kolmea valoa käyttäen. Ja hyvin onnistuin vaikka mutta mitään ihmeempiä vehkeitä ei ollut saatavilla, pelkkä kameralaukun sisältö. Esim. jalustoja ei ollut.

Valot on aseteltu seuraavasti: Etuylävasemmalta Sunpak 433D parilla leivinpaperikerroksella (leivinpaperit pehmensivät valoa), taustalla Nikon SB-600 sinisellä geelillä ja Stofen valonhajoittajalla, sekä Sunpak 422D gridspotilla takaoikealta.

Tausta olisi voinut olla hieman kirkkaampi, mutta muuten olen tähän tyytyväinen. Tuo takaoikealla oleva 422D tuo mukavasti syvyyttä ja muotoa kuvaan. Tätä kun vielä pääsis tekemään ihan elävän ihmisen kanssa. Pitää ruveta houkuttelemaan ihmisiä ansaan.

Välineet

2009-01-19T08:56:00.016+02:00

Kalusto:
Päivitetty 14.10.2010 klo 10.52

KAMERAT:
*Nikon D80
*Holga 135bc
*Fed-4

OPTIIKKA:
*Sigma 18-50mm f2.8

SALAMAT:
*Nikon SB-600
*Nikon SB-24
*Yongnuo YN460
*National PE-170

MUUTA:
*Yongnuo RF-602 radiolaukaisimet (2x lähetin, 3x vastaanotin)
*Manfrotto 718B jalusta kameralle
*Velbon CX Mini F matkajalusta
*2x HQ valojalusta (iso ja pieni)
*60x60 cm kokoontaitettava softbox
*2x 80 cm läpiammuttava valkoinen sateenvarjo
*5-in-1 56 cm pyöreä heijastinsetti
*paljon tee-se-itse valonmuokkajia salamoille
*värigeelejä salamoille
*Sandisk Extreme III 4 gb ja Kingston 2 gb muistikortit
*Mustavalko- ja värifilmin kehitystarpeet
*Gossen Sixtomat valotusmittari
*Cokin A filtterisetti

KIRJAT:
Michael Freeman: Valokuvaamisen taito
Fil Hunter: Light: Science and Magic: An Introduction to Photographic Lighting
Christopher Grey: Master Lighting Guide for Portrait Photographers
John Hedgecoe: Värivalokuvauksen taito
Will Cheung : Camera Craft: Landscapes
Lee Frost : Personal Views
David Yorath : Photography (Crash Course)
Terry Hope : Better Picture Suide to Black % White Photography 2
Roger Hicks, Frances Schultz : The Film Book
John Hedgecoe : Workbook of Darkroom Techniques
Steve Sint : Digital Portrait Photography

Webcam eBaysta

2009-01-18T22:56:00.005+02:00

Tuli sitten hommattua web-kamera, jotta yhteyden pito Skypellä Newcastleen onnistuu. Hanna on siis lähdössä kevääksi vaihtoon ja pitäähän sitä illalla nähdä minkälainen naama kenelläkin oli, niin ei sitten unohdu.

Kamera tuli eBayn kautta Hong Kongista ja maksoi 12,99$ postikuluineen (n. 10€). Paketin matka Hong Kongista kotiovelle kesti n. 11 päivää, tosin se piti noutaa postista kun ei ollut mahtunut postiluukusta.

Paketti sisälsi webcameran ja ohjeen (joka ei kyllä ollut tarkoitettu tähän kameraan). Pienen ihmettelyn jälkeen huomasin että kamera toimii suoraan plug and playna, eikä mitään ajureita tarvittu, eikä sellaisia ajureita mukana edes toimitettu. Kuvan laatu on ihan jees ja muutenkin on helposti hintansa väärti peli. Mukavana extrana on säädettävä 6-ledin valo.

Pientä miinusta on myös havaittu. Välillä tuntuu että kone ei ymmärrä tämän laitteen olevan kytketty ja tänä aamuna kone ei suostunut käynnistymään ennen kuin älysin kiskasta laitteen irti USB-väylästä. Hieman hämärää toimivuutta, mutta jos tämä nyt nämä muutamat kuukaudet toimis. Jos ei, niin halvin Logitech tai Creative lähimmästä liikkeestä ja luulisi homman toimivan.

Alla kuva tästä vekkulista vekottimesta. Vasemmalla SB-600 snootin sekä flagin kera, takana sunpak 433D gridspotilla ja punaisella geelillä. Objektiivina Nikkor 50mm f1.8 ja 12:mm loittorengas.

Vko 3: Snapsi

2009-01-13T22:11:00.018+02:00

Innostuin tänään kokeilemaan lasin kuvausta uudelleen ja tällä kertaa paljon paremmin tuloksin. Oppi oli mennyt perille ja pystyn jopa olemaan ylpeä aikaansaannoksistani. Kuvasin kuvat läppäriltä laukaisten, joten sain tarkastettua kuvan heti ja hieman isommalta ja paremmalta näytöltä kuin kameran (15,4" vs. 2,5")!

Tällä kertaa kohde oli pieni ja näin helpompi valaista näillä vehkeillä mitä on. Sekä tummalla että valkealla taustalla kuvatut kuvat on kuvattu lähes samalla valojärjestelmällä. SB-600 40x40 cm softbox suoraan lasintakana vaakatasossa. Alustana toimi valkoinen paperi ja pala lasia.

Ensimmäisessä setissä peitin softboxin muuten mustalla kartongilla, paitsi kuvassa näkyvän valkean taustan. Tällä valaistuksella saadaan lasiin heijastumaan mustat ääriviivat ja lasi erottumaan vaaleasta taustasta. Vähän vielä mehua lasiin ja kuvasta tuli paljon mielenkiintoisempi. En hirveästi jaksanut sipistellä kuvankäsittelyssä, joten pientä ylimääräistä mustaa viivaa yms. on näkyvissä.

Muutaman hyvän kuvan jälkeen oli aika kokeilla jotain muuta. Tiputtelin pipetillä tippoja veteen ja yritin saada ajotuksen kuntoon. Läppäriltä laukaiseminen ei juurikaan helpottanut tätä hommaa, sillä viivettä oli paljon. Klikkaamalla saat kuvia isommaksi.

Viimeiseksi kokeilin vielä kuvausta mustalla taustalla ja leikiskelin mehulla ja viiden sentin kolikoilla. Tässäkin siis soxbox taustalla, mutta nyt siitä on peitetty mustalla vain kuvan kokoinen alue. Näihin olisi ehkä kannattanut vaihtaa musta alusta, jäi vähän hölmön vaaleaksi tuo lasin ympäristö. Näihin kuviin lisätty vasemmalta Sunpak 433D grid spotilla tuomaan nestettä paremmin esille.

Semmosta tällä kertaa!

Vko 2: Käsisalama

2009-01-10T14:01:00.007+02:00

Tämän viikon kuvissa käytin SB-600 salamaa kädessä pitäen.

Ensimmäisessä kuvasssa kuvasin hienoa korua rekvisiitassa. SB-600 salama ammuttu vasemmalta yli kohteen ja heijastettu V:n muotoon taitetusta valkoisesta paperista. Lisäksi taiteilin toisen paperin kameran eteen (objektiivi paperista läpi) lähinnä heijastusten pelossa. Taas tuli hyvä muistutus itselle: kannattaa puhdistaa se kuvattava kohde ennen kuvausta. Ikävän näköisiä karvoja tuossa. Ei tätä kuvaa hirveesti tullut mietittyä eikä suunniteltua ja sen kyllä huomaakin :) Ei tuo "timangi" -osa toistu ihan parhaimmalla tavalla. Ihan kiva kuva kuitenkin...tai ainakin oli kiva kuvata.

Toinen kuva on otettu "bokeh hengessä", eli syväterävyydellä leikkien. Tähän touhuun tuo Nikkor 50mm f1.8 on kyllä ihan omiaan. Huippuhyvä objektiivi. SB-600 vasemmalta

eBay triggerit myyntiin

2009-01-06T17:45:00.012+02:00

Päätin laittaa hyvin palvelleet eBay triggerit myyntiin uusien tieltä. Lähtöhinta on alhainen, mutta myyntihinta toivottavasti korkea :)

Myynnissä täällä! MYYTY!

Myynnissä myös:

Prinsflex 135mm f2.8 objektiivi MYYTY!
Suunto t1 sykemittari MYYTY!

Vko 1: Lasillinen mehua

2009-01-04T22:51:00.026+02:00

Vuoden ensimmäisen viikon ensimmäinen kunnon kuvaussessio. Harjoittelin lasin kuvaamista apunani Sunpak 433D ja Nikon SB-600 salamat sekä kotitekoiset snoot ja gridspot.

Otoksista ehkä parempi..tuotekuvamaisempi :). Sunpak 433D+snoot ylävasemmalta 1/16 teholla ja SB-600+gridspot pöydän tasolta oikealta 1/8 teholla. Hirvittävän hyvin en onnistunut saamaan tummia reunoja lasiin ja tuonne oikealle jäävä varjo on hieman häiritsevä, mutta onneksi jäi vielä pari ässää hihaan seuraavaan kuvaussessioon.

Toinen hieman kokeellisempi. Tässä pelkästään SB-600+gridspot pöydän tasolta oikealta. Tästä kyllä tykkään vaikkakin, en ihan tällaista ilmettä hakenutkaan. Tässä lasista piti muokata pari ikävää heijastusta pois.

Kaiken kaikkiaan mukava kuvaussessio ja ensi kerralla onnistuu taas paremmin!